Mataleena neito nuori
Rupes vasta itkemähän,
Itki vettä kiulun täysi,
Kiesuksen jalat pesevi,
Hiuksillansa kuivoavi:
"Itsepä lienet Herra Kiesus,
Kun mun elkeni sanelit!
Pane minua Herra Kiesus,
Pane minua, minnes tahot,
Soihin, maihin portahiksi,
Porttojen polettavaksi,
Jaloin päällä käytäväksi!
Pane minua Herra Kiesus,
Pane minua, minnes tahot,
Silloiksi meren selälle
Lahopuiksi lainehille,
Joka tuulen turjotella,
Laajan lainehen laella!
Pane minua Herra Kiesus,
Pane minua, minnes tahot,
Tunge hiiliksi tulehen,
Kekäleiksi valkiahan,
Joka tulen tuikutella,
Valkiaisen vaikutella!"
6. Neitsy Maarian virsi.
Neitsy Maaria emonen,
Rakas äiti armollinen,
Viitiseksen, vaatiseksen,
Pääsomille suori'iksen,
Vaskipauloihin paneksen,
Tinavöihin telkitäksen,
Läksi pirtistä pihalle,
Kaapsahellen kartanolle.
Katselevi kartanolla,
Kuunteli kujan perällä,
Jopa marja maalta huuti,
Puolukainen kankahalta:
"Tule neiti noppimahan,
Punaposki poimimahan,
Tinarinta riipimähän,
Vyövaski valitsemahan,
Ennenkun etona syöpi,
Mato musta muikkoavi!
Sat' on saanut katsomahan,
Tuhat ilman istumahan,
Sata neittä, tuhat naista,
Lapsia epalukusin;
Ei ken koskisi minuhun,
Poimisi minun poloisen."
Maaria matala neiti,
Pyhä piika pikkarainen,
Läksi marjan katsantahan,
Punapuolan poimintahan,
Hyppisillähän hyvillä,
Kätösillä kaunehilla.
Meni mäen, meni toisen,
Niin mäellä kolmannella,
Keksi marjasen mäeltä,
Punapuolan kankahalta.
Niin meni mäen niskalle,
Itse tuon sanoiksi virkki:
"On marja näkemiähän,
Puola ilmon luomiahan,
Ylähähkö maasta syöä,
Alahahko puuhun nosta."
Tempoi kxaun kankahalta,
Mäeltä rasakan männyn,
Sillä marjan maahan sortoi,
Marja maahan seisataksen.