Niinpä marja maasta nousi
Kaunoisilte kautoloille,
Kaunoisilta kautoloilta,
Puhtahilte polviloille,
Puhtahilta polviloilta,
Heleville helmoillehen.
Nousi siitä vyörivoille,
Vyörivoilta ryntähille,
Ryntähiltä leuoillehen,
Leuoiltahan hnulillehen.
Huulilla hypertelihen,
Siitä suuhun pyörähytti,
Keikahutti kielellehen,
Kieleltä keruksihinsa,
Siitä vatsahan valahti.
Maaria matala neiti,
Pyhä piika pikkarainen,
Siitä tyytyi, siitä täytyi,
Siitä paksuksi panihen.
Kantoi kohtua kovoa,
Vatsan täyttä vaikiata,
Kuuta seitsemän kaheksan,
Ympäri yheksän kuuta,
Vaimon vanha'an lukuun,
Kuuta puolen kymmenettä.
Emo tuosta arvelevi:
"Mi on meiän Marjatalla,
Ku meiän kotikanalla,
Kun se pauloitta asuvi,
Aina vyöttä völlehtivi,
Hamehetta höllehtivi!"
Niin kuulla kymmenennellä,
Impi tuskalle tulevi,
Kohtu kääntyvi kovaksi,
Vatsantäysi vaikiaksi.
Kysyi kylpyä emolta:
"Anna kylpyä emoni,
Jossa huono hoivan saisin,
Avun ange tarvitseisin!"
Emo varsin vastoavi
"On kyly kytömäellä,
Johon portto pojat saapi,
Tulen lautta lapset luopi,
Tuonne pentujen pesähän,
Sorajouhen soimen päähän."
Jo on piika pintehissä
Minne mennä, kunne käyä,
Kusta kylpyä kysellä,
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Piltti pienin piikojani,
Paras palkkalaisiani!
Käy'pä kylpyä kylästä,
Saunoa Sarajalasta,
Jossa huono hoivan saisin,
Avun ange tarvitseisin—
Käy pian, välehen jouvu,
Välehemmin tarvitahan."
Piltti pienin piikojahan,
Sanan virkkoi, noin nimesi
"Keltäpä kysyn kylyä,
Keltä aihelen apua?"