Lausui Ruotus ruoaltansa,
Tiuskoi tiskinsä nojasta:
"Äsken on toet totesi,
Valehettomat valasi,
Kun tuo kukko laulanevi,
Kananpoika kaikkunevi,
Jok' on paistina vaissa,
Liha voilla voieltuna,
Höyhenillä höykenneillä,
Jäsenillä jäykenneillä."
Nousipa kukko laulamahan,
Kananpoika kaikkumahan,
Luillansa luhisemahan,
Höyhenillä höykkimähän.
Tahvanus on tallirenki,
Hänpä tuon sanoiksi virkki:
"Onko jo toet toteni,
Valehettomat valani?
Joko on syntynyt Jumala,
Yliarmo auennunna?—
Nousipa kukko laulamahan,
Kananpoika kaikkumahan."
Ruma Ruotus Paitulainen
Viskoi veitsen lattiahan,
Sanovi sanalla tuolla,
Tiuskoi tuolla tiuskehella:
"Äsken on toet totesi,
Valehettomat valasi,
Kun veitsi vesottunevi,
Jonka siltahan sivalsin,
Jot' on vuosi vuoliskeltu,
Kaksi kannettu tupessa
Veitsenpää vesottunevi,
Ja vesat lehittynevi."
Alkoipa veitsenpää vesota,
Vesat lehtiä lykätä;
Vesosi vesoa kuusi,
Kultalehen kunki päähän.
Tahvanus on tallirenki,
Hänpä tuon sanoiksi virkki:
"Onko jo toet toteni,
Valehettomat valani?
Joko on syntynyt Jumala,
Yliarmo auennunna?—
Jopa on veitsenpää vesonna,
Jonka siltahan sivallit,
Sekä kukko laulanunna,
Jok' oli paistina vaissa.
Viel' on härkä ammonunna,
Jok' oli luina lattialla.
Jo nyt luovun Ruotuksesta,
Pakenen pakanan väistä,
Otan uskon Kiesuksesta,
Kastin kaikkivaltiasta."
Tuosta suuttui suuri miesi,
Ruotus julmaksi rupesi,
Suoritti soan tulisen,
Päälle kaulan kaikkivallan;
Sata miestä miekallista,
Tuhat rauaista urosta,
Luojan surmaksi sukesi,
Katomaksi kaikkivallan.
Maaria matala neiti,
Pyhä piika pikkarainen,
Piiletteli poiuttansa,
Kasvatteli kaunoistansa,
Alla jauhavan kivosen,
Alla juoksevan jalaksen,
Alla seulan seulottavan,
Alla korvon kannettavan,
Sylissähän syöttelevi,
Käsissähän kääntelevi.
Laski poian polvillensa,
Lapsen lannehuisillensa,
Alkoi päätänsä sukia,
Hapsiansa harjaella,
Hopiaisella sualla,
Kultavarsi harjasella;
Suastansa pii pirahti,
Taimen taittui harjastansa.
Rapasihen etsimähän,
Taimenta tavottamahan,
Katoi poika polviltahan,
Lapsi lanne'puoliltahan.