Tuossa hirnui Hiitten ruuna,
Päräsi pahan heponen.
"Mitä hirnut Hiitten ruuna,
Päräjät pahan heponen?"—
"Sitä hirnun Hiitten ruuna,
Päräjän pahan heponen,
Viety on poika polviltasi,
Lapsi lanne'puoliltasi."
Maaria matala neiti,
Pyhä piika pikkarainen,
Tuosta tuskille tulevi,
Itkeä kujertelevi.
Rapasihen etsimähän,
Etsi pientä poiuttansa,
Kullaista omenuttansa,
Hopiaista sauoansa,
Alta jauhavan kivosen,
Alta juoksevan jalaksen,
Alta seulan seulottavan,
Alta korvon kannettavan,
Puiten puut, jaellen ruohot,
Hajotellen hienot heinät.
Etsi pientä poiuttansa,
Eipä löyä poiuttansa,
Kullaista omenuttansa,
Hopiaista sauoansa.
Etsi mäiltä, männiköiltä,
Kannoilta, kanarvikoilta,
Katsovi joka katajan,
Joka varvikon vatovi,
Katsovi kanarvajuuret,
Ojenteli puien oksat.
Astua ajattelevi,
Käyä kääpäröittelevi:
Tiehyt vastahan tulevi,
Niin tielle kumarteleksen:
"Oi tiehyt Jumalan luoma!
Etkö nähnyt poiuttani,
Kullaista omenuttani,
Hopiaista sauoani?"
Noin se tiehyt lausueli:
"Oisin nähnyt, en sanoisi;
Poikasipa loi minunki,
Loi pahoille, ei hyville,
Kovan kengän käytäväksi,
Kannan karskuteltavaksi,
Joka koiran juostavaksi,
Ratsahan ajeltavaksi."
Astua ajattelevi,
Käyä kääpäröittelevi;
Tähti vastahan tulevi,
Tähelle kumarteleksen:
"Oi tähyt Jumalan luoma!
Etkö nähnyt poiuttani,
Kullaista omenuttani,
Hopiaista sauoani?"