Noin se tähti lausueli:
"Oisin nähnyt, en sanoisi;
Poikasipa loi minunki,
Loi pahoille, ei hyville,
Kesäksi katoamahan,
Sykysyllä syntymähän,
Kylmillä kimaltamahan,
Pimehillä pilkkumahan."
Astua ajattelevi,
Käyä kääpäröittelevi;
Kuuhut vastahan tulevi,
Niin kuulle kumarteleksen:
"Oi kuuhut Jumalan luoma!
Etkö nähnyt poiuttani,
Kullaista omenuttani,
Hopiaista sauoani?"
Noin se kuuhut lausueli:
"Oisin nähnyt, en sanoisi;
Poikasipa loi minunki,
Loi pahoille, ei hyville,
Aaamulla alenemahan,
Illalla ylenemähän,
Yksin öillä kulkemahan,
Pakkasella paistamahan."
Astua ajattelevi,
Käyä kääpäröittelevi;
Päivä vastahan tulevi,
Päivälle kumarteleksen:
"Oi päivyt Jumalan luoma!
Etkö nähnyt poiuttani,
Kullaista omenuttani,
Hopiaista sauoani?"
Päivä taiten vastaeli:
"Sekä näin, jotta kuulin;
Poikasipa loi minunki,
Loi hyville, ei pahoille,
Aamulla ylenemähän,
Illalla alenemahan,
Yön aian lepeämähän,
Päivän aian paistamahan.
Jopa näinki poikuesi,
Voi poloinen poiuttasi!
Jo on poikasi poloinen
Kaotettu, kuoletettu,
Pantu luoja painon alle,
Herra hautahan hakattu."—
Niinpä me pojat poloiset
Aina muita muistelemma,
Jouvittelemma jotaki,
Tuot emme tokahi'kana,
Suuren surmoa Jumalan,
Katomusta kaikkivallan,
Kuin on luoja kuoletettu,
Kaotettu kaikkivalta,
Kun on hautahan hakattu,
Pantu luoja painon alle.
Pirulaiset piinattihin [43],
Paha valta vaivattihin [44],
Saan keihään kärellä,
Tuhannen terällä miekan.
Luoja puuhun puntattihin,
Ristihin ripustettihin,
Siinä häntä surmattihin,
Kuollut puusta laskettihin,
Hakattihin, hauattihin,
Kahen kallion lomahan.
Vuoret päälle vaaittihin,
Kivet päälle kiusattihin;
Sata miestä miekallista,
Tuhat rauaista urosta,
Ne veti veressä silmin,
Luojan hauan partahalle;
Sata miestä miekallista,
Tuhat kilvenkantajoa,
Luojan hauan paimenena,
Vartiana kaikkivallan.
Neitsy Maaria emonen,
Rakas äiti armollinen,
Itkeä kujertelevi,
Valitella vaikertavi,
Käypi tietä astelevi
Luojan hauan partahalle:
"Nouses luoja kuolemasta,
Herkeä uneksimasta;
Nouse nuorra kuolemasta,
Kaunisna katoamasta!
Kun et nouse, et heränne,
Jo kohta tulen minäki,
Kerallasi kuolemahan,
Kanssasi katoamahan."
Herra hauasta havatsi,
Lausui luoja, noin nimesi:
"Ei ole täältä nouseminen,
Kun siellä käkeäminen;
Kivet alla, paaet päällä,
Kupehilla kummallaki,
Someret syäntä vasten,
Vasten hieta hartioita."