Kirsti pyykille menevi,
Pienten vaatetten pesolle,
Paitain Elina rouan.
Kuului kolkkina koasta;
Kävi roua katsomahan
"Oh mun Kirsti piikaseni!
Mitä kolkitset koassa,
Paukutat patoin luona?"
"Huoran huopia virutan,
Pahan vaimon vaattehia."
"Elä Kirsti piikaseni!
Kolki niitä niin kovasti."
Kirstipä tähän mutkan muisti,
Kolkki vieläki kovemmin.
"Elä kolki Kirsti huora!
Paitojani niin pahasti.
Ei ole niitä täällä tehty,
Vaan on äitini kotona."
"Huoratpa hyvätki piiat,
Vaan ei portot puoletkana—
Eik' ole minun lukua,
Vaikka parka palkollinen
Haukuttaisi huoraksiki;
Itseki isot emännät
Ovat Uolevin ohessa,
Pitkäparran parmahissa."
Itkusilmässä Elina
Tuli rannalta tupahan.
Kirsti kiiruhti perässä:
"Oh mun roua kultaseni!
Ottakasme orjat työstä,
Häiyt härkäen perästä;
Pietään pitoset pienet,
Kanssa kempit kestijuhlat—
Niinkun ennenki on tehty,
Kun oli matkoilla isäntä."
"Ohoh Kirsti piikaseni!
Tehe itse, kuinkas tahot,
Niinkun teit minua ennen;
Iske kaikki muut tynnörit,
Yksi jätä iskemättä,
Jok' on pantu minua varten."
Kirstipä tähän mutkan muisti,
Iski ensin sen tynnörin.
"Ohoh Kirsti piikaseni!
Toisa tehit, toisa käskin."