"Voi, voi minua, vaimo valju,
Kuinka levin liinojani,
Levin aina eestakaisin,
Kuinka lie'kään tyttäreni!"
"Hyvin kyllä, muori kulta,
Hyvin ennen, nyt paremmin!"
Tulit Suomelan lahelle—
"Voi, voi minua, vaimo valju,
Savu Laukosta näkypi,
Savu Klaun kartanosta,
Mitä tuolla tehtäneeki,
Noin sakian savun kanssa!"
"Kukot siellä kultatahan,
Kanan pojat kaltatahan,
Lampaita lahtatahan,
Sianpäitä korvetahan,
Pienen rinsin ristimiksi,
Pienen poikasen pioiksi."
Tuli Klaun kartanolle,
Laski maahan polvillensa,
Oman vävynsä etehen:
"Oh mun Klaus kultaseni,
Ota pois tulesta poika,
Vaka vaimo valkiasta!"
"Poltan porton poikinensa,
Kansan lautan lapsinensa."
"Elä polta Klaus kulta,
Anna mennä muille maille,
Elkiänsä piilemähän,
Töitänsä häpeämähän!"
Tuli Kirsti kiiruhusti:
"Elä vainen Klaus kulta!
Pane jauhoja pahoja
Tervatynnörin lisäksi;
Ne heitä tulen sekahan,
Että paremmin palaisi."
"Oh mun vähä Elinani!
Ohoh lapsi parkaseni!
Mahoit olla mielin kielin,
Mielin kielin porton kanssa."
"Ohoh äiti kultaseni!
Ei ole syytä pientäkähän,
Vikoa vähäistäkähän,
Verta neulan silmättömän—
Tein kaikki minkä taisin,
Vielä päällenki vähäsen—
Pala nyt tämäki paikka,
Koskan vielä viimeiseksi,
Kovan kuolloni e'ellä,
Sain nähä äitini silmät."