161. Kutti, kutti, sulho rukka.
(Morsiamen lommaajat.)
Sulho viljon veljyeni!
Sanoit sie pahan sanasen;
Sanoit saavasi sataisen,
Tuovasi tuhannen neien;
Et sataista saanutkana,
Tuonut et tuhannen neittä.
Sait su'un sukattomia,
Lajin kintahattomia.
Mitä lie tehnynnä ikänsä,
Kuta mennehen kesosen,
Ei kutonut kintahia,
Suoritellut sukkasia;
Hiiret kopsassa kopasi,
Hörppäkorvat lippahassa.
Kutti, kutti, sulho rukka!
Tuota toivotit ikäsi,
Tuota puolen polveasi,
Käkesit tämän kesosen;
Sanoit saavasi sarasen,
Apilaisen ottavasi,
Sorsan suositellehesi,
Vesilinnun vienehesi.
Sait sinä hyvän sarasen,
Armahan apilasheinän—
Löysit tieltä tervaskannon,
Leppäpökkelön lehosta.
Talven on tateessa maannut,
Kuukauen hevoskujassa,
Viel' on silmät siistimättä,
Kaikki kasvot kaavimatta.
162. Laajasukuinen neiti.
(Kaason puoli.)
Sulhokainen nuorukainen,
Rahan kanta kaunokainen,
Ellös meiän neioistamme
Sanoko suvuttomaksi,
Laatiko lajittomaksi,
Tehkö tietämättömäksi!
Onpa meiän neiollamme
Suku suuri, laji laaja;
Kappa ois kylveä papuja,
Jyvä kullenki tulisi,
Kappa ois panna pellavaista,
Kuitu kullenki tulisi.
Sulhokainen nuorukainen,
Rahan kanta kaunokainen,
Ellös meiän neioistamme
Toki tuhmaksi hokeko,
Typeräksi tunnustelko,
Saamattomaksi sanoko!
Mene sulho seppälähän,
Tietäpäs terävä rauta,
Tietä viikate terävä;
Vaali vartehen hyvähän,
Vestele veräjän suussa,
Kannon päässä kalkuttele.
Kun tulevi päiväpaiste,
Viepä neittä nurmen päälle,
Sitte heinä herskähtävi,
Sekä jussi jurskahtavi,
Kova heinä korskahtavi,
Suolaheinä säikähtävi,
Vihviläinen viuskahtavi,
Mätäs myötähän menevi,
Kulo käypi kellellehen,
Vesan kanta katkiavi.
163. Kaason kauneus.
(Kosiomiehen puoli.)
Hyvä kaaso, kaunis kaaso,
Valkianverevä kaaso;
Kaunis kaaso kengältäki,
Silmiltä sitäi parempi.
Niinp' on kaaso kengitetty,
Kun on kelkka talloitettu;
Niinp' on kaason silmät päässä,
Kun harakan pakkasella.
(Kaason puoli.)
Niinp' on kaaso kengitetty,
Kun hevonen rauoitettu;
Niin on kaason silmät päässä,
Kun on tähet taivahalla.
164. Kaason istunta.