(Kosiomiehen puoli.)
Istu, istu kaaso rukka!
Kun istut, hyvinki istu;
Istu puhki puinen penkki,
Halki lautainen lavitsa,
Seinät sienille märännä,
Katso halki harjahirsi.
(Kaaso.)
Niinkö teill' on hoikat hongat,
Sekä pehmiät petäjät,
Ettei kestä kaason olla,
Nuoevaimon vaivutella,
Tämän illan istumilla,
Tämän aamun astumilla?—
Enmä istu penkillänne,
Enkä seiso sillallanne;
Istun hieprahelmoillani,
Seison kenstikengilläni.
Vain en istu ensinkänä,
Enkä seiso semminkänä,
Ennenkuin sulkani sulavi,
Höyheneni lämpiävi.
165. Kaason lämpimän saanta.
(Kosiomielen puoli.)
Kun lienet kovin vilussa,
Nouse kaaso kiukoalle,
Liesipankolle panete;
Pane jalka patsahalle,
Toinen orrelle ojenna,
Helmat lieskahan levitä;
Siinä sulkasi sulavi,
Höyhenesi lämpiävi.
(Kaaso.)
Nouskohon nokiset velhot,
Saakohon tulipunaiset,
Nokianne nuohomahan,
Karstojanne kaavimahan!
Piruko tästä piiat otti,
Lempo ampui leskieukot,
Nokiloita nuohomasta,
Karstoja karistamasta?
Eikä tuoa kaason syöä,
Nuoevaimon nunnostella;
Lepillenkö lehmät lypsi,
Kannoille muni kananne?
166. Kaason syötäntä.
(Kosiomiehen puoli.)
Hyvä kaaso, kaunis kaaso,
Valkianverevä kaaso!
Kun lienet kovin nälässä,
Istunet rokan himolla,
Kuoli muinen musta ruuna,
Vaipui valkia hevonen,
Kuoli Kontisen kujahan,
Kyllösen kylyn etehen.
Tuoll' on raato rauniolla,
Pääkontti koan takana;
Sen on keuhot keittämättä,
Kapiot kaluamatta.
Siin' on kaason kyllin syöä,
Nuoevaimon nunnostella.
(Kaaso.)
Nouskohon kontio kolosta,
Havun alta haarakynsi,
Kiven alta kiskosilmä,
Viiasta vihainen kissa,
Ruunianne ruhtomahan,
Tammojanne tahtomahan,
Orittanne ottamahan,
Lehmiänne leikkomahan!
Missäpä hukka huikuroivi,
Metsän vihko viehkuroivi,
Kun ei karjassa kahua,
Liehu lehmien seassa?
167. Maata menentä.
Hyvä kaaso, kaunis kaaso,
Valkianverevä kaaso!
Jo ois aika maata mennä,
Liitto liipata levolle;
Kukot laulavat kylällä,
Hoikkasääret hoiloavat.