(Kaaso.)
Äsken aika maata mennä,
Liitto liipata levolle,
Kun mun sulkani sulaisi,
Höyheneni lämpiäisi.
Vai joko vaivainen varajat,
Tynnyrisi tyhjenevän,
Puolikkosi puolenevan?—
Vast' on kerta keitettynä
Kiiskiä kirokaloja,
Ahvenia ruotaisia;
Tuoppi on tuotuna olutta,
Ei sekänä meitä vasten,
Vasten muita vierahia.
168. Kaason juomiset.
(Kosiomiehen puoli.)
Hyvä kaaso, kaunis kaaso,
Kaaso valkianverevä!
Ootko Valtalan vasikka,
Vaiko Puntalan Punikki
Tynnyrien tyhjentäjä,
Puolikkojen puolentaja?—
Kun lienet olven himolla,
Eli taarin tarpehella,
Kyll' on meillä kystä vettä,
Paljo pantua olutta,
Kellarit teloja täynnä,
Telat täynnä tynnyriä.
Kun ei siitä kyllä liene,
Tahi ei tulle tarpehiksi;
Viel' on tamma tanhualla,
Liinaharja liettehessä,
Läävässä Punikki lehmä,
Toinen Kyyttö kytkyessä
Joka laski laarin viinan,
Hyvän juomisen jorotti.
(Kaaso.)
En oo tänne lähtenynnä,
Enpä oluen himolla,
Enkä taarin tarpehella;
Olutt' on kotonaniki,
Taaria talossaniki;
Vaanp' on läksin katsomahan
Pienen lintuni peseä,
Varpuseni vainioa.
Kohta tästä kolkan käännän,
Kolkan käännän, toisen väännän
Tästä tuhmasta tuvasta,
Kamalasta kartanosta;
Heitän tänne herttaseni,
Tänne kaunoni kaotan;
Suojelkohon suuri Jumala,
Kaikkivalta varjelkohon,
Ettei huomenna katuisi,
Päivän päästä peljästyisi.
Näitä outoja ovia,
Veräjiä vierahia.
169. Kosiomiehen ylistys.
Kuules sie tuhannen vanha,
Ja vanhin kosiomiesi!
Tuo hattu, jok' on sinulla,
Tuot ei kanna kaikki miehet,
Eikä pojat puoletkana,
Kolmannetkana kosijat.
Verka on Wirosta saatu,
Säteristä säälitetty,
Puuhka on tuotuna Turusta,
Saksan linnasta sametti.
Vähä paitoa näkyvi,
Pikkarainen pilkottavi,
Paita kun papin paperi,
Kirkkoherran kirjanlehti,
Oman kultansa kutoma,
Kaunosensa kalkuttama;
Ommeltu oravakynsin,
Näätäkynsin nästäelty,
Tinaneuloin tikkaeltu.
III. Paimenlauluja.
170. Kukkalatva kuusi.
"Marisenko, marjasenko,
Punaposki puolasenko!
Kävitkö tuon mäkösen alla,
Viheriäisen vierun alla?"—
"Kävin kerran, kun kävinki."
"Mitäs näit käyessäsi?"—
"Näin kuusen kukkalatvan,
Ja haavan halialatvan;
Ison kuusen kukkalatvan,
Emon haavan halialatvan."
"Konsa sen kotihin tuomma!"
"Illan tullen, päivän mennen,
Karjan tullessa kotihin,
Kylylöylyn löyhkätessä."
171. Mipä paimenten olla?