Vaan tainnut täst'en päästä tekemästä;
Ei, — sill' on nainen kehno voimistaan.
Min tähdet vaatii, sit' ei mikään estä;
Mun taivas its' on saanut lankeemaan.
Ei auta kyynele, ei yhtehen se juota,
Ei saa se ehjäks' enää piippua.
(Kuuntelee).
Oi, vaunut tulee! Hirmustunpa tuota,
Ja kuinka vapisen! Oi taivaan Jumala!
On piippu tuossa ihan palasissa,
Ja kammari on täynnä savua.
Oi, onnetoin! kuin olet ahtahissa! —
Mun täytyy hälle kaikki tunnustaa;
Vaan hän ei mitään ennen nähdä saa —
Niin, kaikki tunnustan ja niin kuin nainen
Ma mitä pyydän kohta myöskin saan.
(Panee tupakka-astian paikoillensa).
Vaan piippu! pian kaappihin sen heitän.
(Panee piipuu vaatekaappihin).
Ma savun kyllä saanen haihtumaan.
(Avaa oven ja akkunan, löyhyttää vyöliinalla, poistaakseen savun; kun tällä savu ei tyyni haihdu, tarttuu ompeluunsa, jolla viuhuttaa. Käyntikortti jää lattialle makaamaan; puhuu:)
Nyt kieliä ei enää tiedä mikään.
(Seisahtuu kuunnellen).