Eno. Vai niin.
Herra. Minulla on…
Eno. Sano suoraan veli kulta! mikäs on?
Herra. Minä pelkään että…
Eno. Pelkäät, mitä?
Herra. Että… taivahan Jumala! Minä pelkään että rauhani, toivoni, iloni ja henkeni, vieläpä menestykseni ja kunniani ovat perikadon omana.
Eno. Ho perhana! mutta minä en ole mikään Solon enkä Bias; puhu siis suoraan asia, minä en ymmärrä.
Herra. Te tiedätte… Minä en ole sukkamielinen…
Eno. Aha! joko pääsi?
Herra. Kun on nuoruutemme aika kulunut, kun 40 ikävuotta istuu niskoillamme, niin saamme tarkoin pitää silmällä yhtä ja toista — sen olen havainnut.