Herra (paljastaen miekkaansa). Jaa, herra luutnantti, saatte verellänne maksaa…
Rouva (pidättäen häntä). Armas Rietrikkini, hillitse vihasi!
Herra. Sinun käy sääliksi? Sinä itket?
Rouva. O Jumala! Sinä sihot vaatteitani.
Herra. Teeskentele! Sinun ei käy häntä sääliksi, häntä, kavaltajaa!
Haa, päästä minua… Miekallani tahdon minä survaista häntä.
Rouva (päästää hänet irti). Tee se, jos sinua se huvittaa.
Herra (rientää kiiruhusti kaapin luo, avaa oven. Kun hän ei kohta löydä luutnanttia, heittää hän vaatteita, mitä käsiinsä saa, toisen toisensa perästä kaapista lattialle. Kaappi olkoon iso, jotta vielä vaatteita näkyy, vaikka herra on sieltä heittänyt niitä, siinä järjestyksessä kuin rouva).
Rouva (huutaen). Minun merinoni!
Herra. Minä kyllä löydän hänet. Missä on hän, missä?
Rouva. Minun Pariisinhameeni… Se likaantuu kohta… Oi Jumala!