Herra. Minä saan hänen kiinni, luota sinä siihen!
Rouva. Mutta Rietrikki! Oletko menettänyt järkesi… Mitä teet… Oi uusi Pelerinini… Valkea huivini! — Ei, tämä ei käy laatuun… O Jumala! Musta Levanttiinini ja silkkihameeni… ja kappanikin… ei, tämä on tosin hullua!
Kahdestoista kohtaus.
Entiset. Eno, (joka edellisessä kohtauksessa on silmäillyt ovesta
ja kuullut puheen, astuu sisään).
Eno (tarttuu kiinni herraan ja purskahtaa nauruun). Mitä teet sinä, mitä kujeita tämä en? Milläs Jetan vaatteet ovat sinua vihastuttaneet?
Herra. Päästäkää, Eno, päästäkää, te näette että minä olen vimmassa.
Eno. Kuten Don Quixote sodassa tuulimyllyjen kanssa.
Rouva (joka tällä välin on ruvennut kokoilemaan vaatteitaan, näyttää enolle rypistynyttä hametta.) Oi, Eno, katsokaa! Mitä sanotte tähän?
Eno. Että se on huokeasti parannettu.
Herra. On, mutta minä tiedän lihapaikan, jota ei niin huokeasti pestä puhtaaksi. (Rouva yhä kokoilee vaatteitaan ja järjestää niitä).