KAUNIS SAKSA
Sarja saksalaista lyriikkaa
Runot valinnut ja kääntänyt
UUNO KAILAS
Porvoossa, Werner Söderström Osakeyhtiö, 1924
OTTO MANNISELLE,
suomentajamestarille
kunnioituksella omistettu.
SISÄLLYS:
Wolfgang von Goethe
Prometheus.
Friedrich Hölderlin
Hyperionin kohtalolaulu.
Illassa.
Joseph von Eichendorff
Lapseni kuoltua
Ludwig Uhland
Hyvä ystävä
Kievarin tytär
Heinrich Heine
Ylösnousemuspäivänä.
Rouva Suru
Paul Heyse
Maailmanarvoitus.
Friedrich Nietzsche
Yksinäinen.
Carl Spitteler
Isä.
Otto Julius Bierbaum
Yön hetkin hiljaisin.
Detlev von Liliencron
Eräälle vainajalle.
Ennen hälinää.
Suuressa kaupungissa.
Viimeinen tahto.
Richard Dehmel
Merenkäyntiä.
Hermann Hesse
Musta ritari.
Hugo von Hofmannsthal
Elämys.
Otto Erich Hartleben
Kuihtunut lehti.
Seikkailija.
Laulu elämästä.
Frank Wedekind
Laulu lapsiparasta.
Peter Altenberg
Mitä hän voi tehdä hänen tähtensä.
Pelko.
Carl Hauptmann
Kallioääniä.
Max Dauthendey
Sun silmäs hiljaiset.
Syväss’ astumme hiekassa.
Harmaat enkelit.
Gustav Schu¨ler
Ilta.
Franz Evers
Nuoruus.
Christian Morgenstern
Lintu Synkkämieli.
Metsän yössä.
Rainer Maria Rilke
Syksy.
Alfred Mombert
Puutarhassa.
Perhonen.
Meren pohjassa lepäsin.
Kuun tahi auringon nähden.
Else Lasker-Schu¨ler
Me kaksi.
Albert Ehrenstein
Vaeltajan laulu.
Epätoivo.
Franz Werfel
Puhtauden rukous.
Johannes Becher
Mielipuoli.
Walter Hasenclever
Kuolinilmoitus.
ESIPUHE.
En kuvittele käännössarjani kykenevän edes vähäisessäkään määrässä kuvastamaan saksalaisen Iyriikan yleistä kehitystä: pisarahan voisi kertoa kovin vähän valtamerestä. Runojen valintaa eivät niin sanoakseni kirjallisuushistorialliset näkökohdat olekaan sanottavasti sitoneet. Ensinnäkin olen varonut kajoamasta sellaisiin runoihin, joita paraskaan käännös ei voisi edes lähennellä lyyrilliseen pitoisuuteen nähden — mielestäni ei ole oikeutettua siirtää suomenkieleen kuortakaan, jos kerran ydin valuu pois. Niinpä onkin monta runoilijanimeä, joiden paikka oikeudella olisi saksalaista lyriikkaa sisältävän antologian lehdillä, saattanut jäädä kokonaan pois tästä valikoimasta. Goethen runoja en ole ryhtynyt kääntämään siitä syystä että toisella taholla parhaillaan valmisteltaneen uutta Goethe- valikoimaa; kuitenkin olen ottanut mukaan »Prometheuksen, entisten käännösten pohjalla laadittuna sovittelukokeena. Edelleen sisältyy tähän sarjaan ylimalkaan vain uudempaa, tämän ja viime vuosisadan runoutta: tunnoiltaan meitä ajankohtaisesti läheisemmin koskettavana. Koska toivon voivani tuonnempana julkaista uuden valikoiman nimenomaan kaikkein-nuorinta maailmanlyriikkaa, olen tällä kertaa vain niukasti ottanut mukaan saksalaista ekspressionistista runoutta. Vaikka valitsemani runot eivät aina olisikaan edustavimpia tekijöilleen, enempää kuin saksalaiselle lyriikallekaan — siitä huolimatta, että useimmat niistä sisältyvät arvokkaimpiin saksalaisiin antologioihin —, ei käännössarjani silti välttämättömästi tarvinne jäädä lukijalle vähemmän satoisaksi kuin jokin ankarasti »edustava» käännösvalikoima. Sivutarkoituksitta puhtaasti lyyrillisenä sarjana se on kenties vain voittanutkin siitä: kun olen valinnut käännettäväni omia mieltymyksiäni tai mielijohteitani noudattaen, on mieskohtaisesti läheinen suhteeni originaaliin päässyt lämmittämään monta käännöstä. Tiedän hyvin, että moni kaunis kimallus on jäänyt tämän kirjan lehdille — niinkuin tiedän senkin, että moni yhtä kaunis kimallus on valunut läpi sormieni antamatta vangita itseään.