Vanhan sianliha säilyy hyvänä usiat viikot kiviastiassa suoloissa ja katajan-marjoissa.
Här'än-, vasikan- ja karittan-lihoja on paras säilyttää kuivaamalla, niin pysyyvät mehukkaampina. Niistä tulee sitte' myöskin voimallisempaa soppaa, ja valkosempaa ja maukkaampaa paistiakin.
Lintu noukitaan ja avataan kuivana ja lämpösenä, ennen kankistumistansa. Suvella pantuna ylös roikkumaan ja talvella kokonaisena jäädyttämisellä saadaan se hyväksi ja hauraaksi.
Sipulit ja kynsilaukat säilytetään kuorinensa kuivalla paikalla pikkusissa kimpuissa roikkumassa.
Kaikellaisien kasvujen, jauhojen ja munien säilytyksestä, niinkuin myöskin lihojen suolaamisista ja sauhuttamisista puhutaan kirjan lopulla.
4. Ruokien laitoksista.
Soppaan pantavaa lihaa ei pestä lämpösellä vaan kylmällä vedellä, mutta ei silläkään ylöllensä, sillä pitkällinen peseminen ja vetyttäminen vie lihasta paraan maun.
Liha suolataan parahultasesti ennen keittämistä, ja pannaan kiehumaan kylmään veteen valkialle; siittä haurastuu se pikemmin, ja soppa, niinkun puljonkikin, tulee selkiämmäksi ja paremmaksi. Kiehumaan ruvetessa kuoritaan ahkeraa päälle' nouseva maanto, ja persilja, palsternakat, ja muut sellaiset, pannaan sekaan. Vähän ajantakaa otetaan rasva pois, mutta liha kiehutetaan sentään vitkallensa umpi-kannen alla, ett'ei sopasta voima ja maku katoisi. Pippurit ja muut kryydit pannaan kokonaisina, eikä pienennettyinä; sillä kokonaiset antaavat vähemmästä voimansa kuin pienetyt. Valmiiksi keitettynä siilataan ne' sopasta pois.
Vasikan-, karittan- ja linnun-paisteja ei saada ylöllensä pestä, ei myöskään järki aikasin suolata; sillä suola imee niistä paraan voiman. Jota pitkällisemmin paisti paistetaan, sitä hauraammaksi ja mäihäkkäämmäksi liha tulee.
Uuni-paistit pitää usiasti käännettämän ja voideltaman, taikka valettaman omalla kasellansa. Vielä tyystemmin on valaminen vaariin otettava varras-paistissa.