Kölliskö käveli Aapon rinnalla nyt, kuten ainaki, ajatuksiinsa vaipuneena. Aappo huomaa sen ja alkaa pilkkahymy huulilla laulaa:
"Ei saa antaa nuorella ijällä
Surulle suurta valtaa.
"Etpä osaa tuota uutta laulua", sanoo hän Kölliskölle. Ja huomattuaan ettei hän sitä kuullut, sanoo hän uudelleen: "Kuuletko sinä, nuori isäntä, etpä osaa tuota uutta laulua", ja laulaa edelleen:
"Vaan antaa ilon leimahtaa,
Kuin päivä pilven alta.
"Kuuletko sinä, nuori isäntä, etpä osaa tuota uutta laulua". Laulaa edelleen:
"Siniset silmät ja sihkura hiukset
Ne on minun kullallani;
Ne on, ne on, ne on, ne on paremmat,
Kun rakkaat vanhempani.
"Kuuletko sinä, nuori isäntä!" sanoo Aappo kovemmin.
"Mitä?" sanoi Kölliskö vaistontapaisesti.
"Etpä osaa tuota uutta laulua". Laulaa edelleen:
"Maata oli vähän välimme
Ja virran käypä koski;
Taasenki muistui mieleheni
Toi neito punaposki.