— Minun nuoleni osoitti teille tien, seuratkaa sitä ja te löydätte, mitä haluatte.
Veljet lähtivät jättiläistä etsimään, ja Ahheseral, joka oli paras juoksija, ennätti ensimäisenä perille.
Jättiläinen nukkui tulen ääressä kauhean suuressa huoneessa, missä makuutilat olivat kahdeksan jalkaa korkeat ja kaksikymmentä jalkaa pitkät ja katto niin korkealla, että Ahheseral sitä tuskin näki.
Liedellä paloi kokonaisia puun runkoja halkojen sijasta, ja uuni oli kuin kamalan suuri, punaisena hehkuva luola.
Ahheseral sieppasi kekäleen ja juoksi tiehensä, mutta kipinä poltti jättiläisen reittä. Hän hyppäsi pystyyn ärjyen tuskissaan ja syöksyi ulos huoneesta Ahheseralia tavottamaan, mutta ei saanut häntä käsiinsä. Ahheseral palasi veljiänsä varottamaan ja neuvoi heitä pysymään poissa Rikad Gaurin talosta. Hän oli hukannut kekäleenkin paetessaan.
— Ennen syön raakaa lihaa koko ikäni, sanoi hän, — ennenkuin menen uudestaan sen hirviön pesään.
Jättiläinen palasi kotiinsa ja meni vaimonsa ja tyttäriensä huoneeseen saadakseen voidetta palaneelle reidelleen.
— Oletteko hankkinut meille miehet? kysyi vanhin tytär. He kysyivät tätä vuorotellen joka päivä, ja isä vastasi aina äreästi:
— En, kuka voi hankkia seitsemälle tyttärelle miehet yhdellä haavaa.
Tänään toinen tytär kysyi, kuka se nuori mies oli, jonka he olivat nähneet juoksevan talosta pois, katolla ollessaan.