— Teit pahasti, kun ajoit hänet pois, olisihan yksi edes saanut hänestä miehen, sanoi jättiläisen vaimo. — Katsohan! Tämä nuoli tuli tänään sisään. Se on merkki siitä, että metsämiehiä on tulossa. Kunpa et vain olisi syössyt meitä onnettomuuteen.
Jättiläisten vaimot pelkäävät harvoin miehiään. Ja tämä antoi Rikad Gaurille sellaisen läksytyksen, että ukko oli tyytyväinen, kun pääsi pötkimään pois ja sai paneutua jälleen nukkumaan lietensä ääreen.
Hän heräsi ihanaan soittoon, joka kuului puusta hänen palatsinsa seinustalta.
Ensin hän istui hiljaa ja kuunteli, mutta vähitellen ääni paisui ja sävelet pakottivat hänet lähtemään ulos. Siellä hän näki Lingon istumassa puunoksalla soittamassa luuttua.
Koirat ja kissat ja kaikki muutkin kotieläimet kuuntelivat puun alla, ja puu oli lintuja täynnä.
Soitto oli ensin surunvoittoista, mutta äkkiä se muuttui iloiseksi, ja
Rikad Gauri keräsi vaippansa helmat ja rupesi tanssimaan.
— Sinä vanha hupelo! sanoi hänen vaimonsa tultuaan hänkin ulos katsomaan.
Mutta samassa eukonkin jalat rupesivat tahdissa liikkumaan ja vaatettaan ylhäällä kannatellen hän pyöri ympäri. Rannekäädyt helisivät ja nilkkarenkaat kilisivät kuin nuoren tytön.
Jättiläistä tämä huvitti niin suuresti, että hän lupasi Lingolle, mitä hän vain haluaisi, ja pyysi häntä tulemaan puusta alas.
— No, anna minulle seitsemän tytärtäsi, sanoi Lingo. — Minun kolme vanhempaa veljeäni tahtovat kaksi vaimoa kukin ja nuorempi veljeni yhden. Ja anna minulle vielä tulinen kekäle liedestäsi.