Jättiläisen tyttäret ihastuivat ja antoivat Lingolle hänen nuolensa, jonka he sanoivat olleen hyvänä enteenä. Kukin tytär otti niin paljon myötäjäisiä, vaatteita ja hohtokiviä, kuin voi päänsä päällä kantaa, ja sitten he sanoivat hyvästit isälleen ja äidilleen ja seurasivat Lingoa läpi viidakon Kdsadiita-puun juurelle.
Täällä he viettivät häänsä neljän veljen kanssa ja elivät yhdessä onnellisina.
Lingo ei tahtonut mennä naimisiin, ja koska hän oli viisaampi ja jalompi luonteeltaan kuin toiset, valitsivat he hänet kuninkaakseen. Jättiläisen tyttäret tekivät jalokivistään hänelle kruunun, mutta syntymässä saatu tähti loisti hänen otsallaan kaikkein kirkkaimpana.
Loistava prinsessa.
Eräänä päivänä lähti muuan nuori prinssi metsästämään. Keskipäivä oli kovin kuuma, ja hän heittäytyi puun alle lepäämään.
Hänen äitinsä, ruhtinatar, oli laittanut pojalleen makupaloja evääksi, ja hän aikoi syödä niistä ja sitten nukahtaa.
Hän otti esiin ensimäisen kakun. Siinä oli muurahainen.
— Katsotaan toista, sanoi hän.
Toisessa oli kaksi muurahaista ja kolmannessa kolme ja niin edespäin aina yhtä enemmän kussakin seuraavassa. Ja viimeisessä oli kuusi muurahaista ja keskellä itse muurahais-kuningatar.
— Syökää te kakut, sanoi hän muurahaiskuningattarelle. — Ne kuuluvat paremmin teille kuin minulle. Ja sitten hän nukkui puun alle, mutta sillä aikaa muurahaiskuningatar kiipesi hänen korvaansa ja kuiskutti: — Me olemme syöneet makupalat ja olemme sinulle kiitoksen velkaa. Voimmeko tehdä sinulle vastapalveluksen?