Nuor. Niinpä olen sinun näissä metsissä kävellessäni monesti havainnut tässä istuvan, ja toisinaan näin itkeväsikin.
Suom. Mutta mitäs sinä niin alinomaa täällä asioitset, kun aina olen suvis- ja länsipuolitse tämän paikkani nähnyt sinun kävelevän; useasti on mieleni askeleistasi vavahtanut, kun pelkäsin, että olisit… Mutta nyt, nyt en enää pelkää sinua, vaan asiasi kumminkin tärkeä lienee, kun niin aina täällä oleksit, täällä meidän korvessa, joita ei muut rakasta kuin…?
Nuor. Niin, vaan minusta on korven humina hyvä kuulla.
Suom. Korvenko humina? eikös teidän puolella ole…?
Nuor. Ja korven kukka kaunis katsoani.
Suom. Meidän kukista ei ole paljon katsottavaa, nämä ovat vaan sammalkukkia kaikki, lieneehän noita muualla paljon ihanampia. Muu syy sinulla on, mikähän lieneekin, täällä käydä?
Nuor. Tämä lähde on minusta niin lemmittävä, että sen kirkasta vettä juomaan olen tullut, ja sen reunalla rastaan yövirsiä kuunnellut.
Suom. Silmistäsi näen, ett'et tarkkoja tosia sano; totta puhuessasi et aina noin myhähteleisi, kun nyt näen tekeväsi. Mutta salkkusi, mitä siinä on?
Nuor. Tässäkö? Siin' on monta kallista helmeä.
Suom. Mistäs ne olet saanut?