Olavin kuoltua talonpojat valitsivat kuninkaakseen tanskalaisen kuninkaan pojan. Ei kestänyt kuitenkaan kauan, ennenkun mielet muuttuivat. Talonpojat alkoivat katua sitä, että vieraan valloittajan puolella olivat taistelleet niin hurskasta ja kelvollista omamaista kuningasta vastaan kuin Olavi kuningas oli ollut.
Hänen vihamiehensä ja surmaajansa katuivat sitä, että olivat aiheuttaneet hänen kuolemansa. Vähän jälkeen Olavin surman lähti Tore maasta ja matkusti Jerusalemiin, josta ei koskaan palannut. Kun vuosi oli kulunut kuninkaan kuolemasta, kaivettiin hänen ruumiinsa maasta. Silloin nähtiin taas ihmeitä tapahtuneen. Olavi oli punakka ja ihana ja hänen tukkansa ja kyntensä olivat kasvaneet. Hiukset leikattiin ja pantiin tulisille hiilille, mutta tuli ei kyennyt niitä kärventämäänkään. Piispa julisti Olavin pyhäksi mieheksi ja hänen arkkunsa asetettiin Nidarosin Klemens-kirkon pääalttarille, jonne sitten kaikilta haaroilta alkoi tulvia toivioretkeläisiä. Sittemmin rakennettiin uusi komea kirkko sille paikalle, jossa pyhimys oli jonkun aikaa ollut haudattuna ja johon maasta oli pulpahtanut ihmeitä tekevä lähde.
Maine Olavin pyhyydestä ja hänen haudallaan tapahtuvista ihmeistä levisi pian kaikkiin pohjoismaihin, myöskin Suomeen. Dominikaanein ensimäinen luostari Suomessa sai hänestä nimensä. Olavin nimeen kastettiin täällä lukematon joukko lapsia. Monet monituiset kirkot pyhitettiin Pyhälle Olaville. Pyhä Olavi ja pyhä Eerikki kuvattiin usein rinnakkain keskiajan kirkkomaalauksissa. He olivat rinnakkain Ruotsin valtakunnan lipussa ja molemmilla marttyyrikuninkailla on yhteinen alttari Upsalan tuomiokirkossa. Olavin kuva tavataan Ahvenanmaan, Uudenmaan ja Satakunnan sineteissä. Kun marski Torkel Knuutinpoika oli voittanut pakanalliset karjalaiset ja rakentanut valtansa turvaksi Viipurin linnan, nimitti hän sen lujimman tornin, jota eivät tuli eivätkä hyökkäykset tähän päivään asti ole saaneet kukistumaan, Pyhän Olavin torniksi. Kun venäläiset vuonna 1495 hyökkäsivät linnan kimppuun, kohtasivat he siellä Knut Possen miehineen, jotka levittivät heidän eteensä Pyhän Eerikin ja Pyhän Olavin liput ja voittivat. Ja kun kallioiselle saarelle Savon sydämeen ensin rakennettiin puinen varustus ja sitten kivinen linna, uskottiin se pyhän Olavin suojeltavaksi ja sai nimen Olavin linna. Sekin linna seisoo vielä ja on yksi pohjolan kauneimpia. Pyhä Olavi osasi suojella omansa.
Mutta pyhä Olavi ei ollut ainoastaan sodassa suojelija. Hänen turvissaan kokoontui myöskin rauhan väki juhliansa viettämään. Oli paikkoja maassamme, m.m. Ulvilassa, joissa veljeskunnat eli kiltat olivat omistaneet Olavin pyhimyksekseen. Hänen nimeensä sitoutuivat veljeskuntien jäsenet, maljoja juoden, auttamaan toisiaan ja hankkimaan toisilleen oikeutta. Vanha sananlasku sanoo: "Olli outoja tekee", s.o. ihmeitä; jo se osoittaa, mitä pyhimyksen usko Suomessakin oli saanut aikaan, arvattavasti taudeista parantaen ja hädässä auttaen.
Pyhimyksen kunniaksi vietettiin uhrijuhlia, teurastettiin "Olavin lampaita" niin kaukana kuin Savon sydämessä ja niin myöhään kuin 1800-luvulla. Karjalassa oli tapana, että ensimäinen keväällä syntynyt vuona, "Olavin villavuona", pidettiin koko kesän keritsemättä aina Olavin messuun saakka, jolloin se suurin juhlallisuuksin teurastettiin ja sitten pantiin toimeen pidot. Jokaiseen sellaiseen juhlaan osaa ottaneen tuli sitoutua kuolemaansa saakka noudattamaan tätä tapaa ja siis ylläpitämään sitä jälkeläisiäänkin varten. Lammasta teurastettaessa ei saanut sen luita rikkoa. — Kalvolan kirkossa säilytetty Olavin kuva kuletettiin kerran salaa pois, mutta siitä oli tarun mukaan seurauksena se, että pellot lakkasivat kasvamasta. Kun kuva saatiin takaisin, kasvoi viljakin vanhan teränsä. Tämä tapahtui luterilaisella ajalla. Mutta vielä niinkin myöhään kuin 1872 olivat kalvolaiset kiintyneet tähän kirkkonsa vanhaan suojelijaan siihen määrin, että kun he lahjoittivat kirkkonsa muut vanhat pyhimyskuvat Helsingin historialliselle museolle — Olavin kuvaa ei annettu.
Näin laajalle oli siis Olavin palvelus levinnyt Suomen kansaan ja näin syvälle siinä juurtunut. Tuo vanha viikinki, joka ensin oli tullut tänne ryöstäen ja hävittäen, saapui tänne sitten hyväntekijänä ja armon antajana sodan ja rauhan asioissa. Tavallaanhan se oli Perman vanha Jumala, joka toimitti hänet tänne. Tore Hundhan surmasi Olavi kuninkaan kostoksi siitä, että tämä oli ottanut häneltä sen kaulakoristeen, minkä hän oli anastanut Karlelta, joka taas oli ryöstänyt sen Perman suomalaisten jumalan kaulasta hänen pyhäkössään. Mutta ryöstöretki Perman maahan oli tapahtunut Olavi kuninkaan alkuunpanosta ja hänelle oli lopulta joutunut Jumalan kaulakoriste. Se oli siis suomalaisten pyhäkössä tapahtunut häväistys, joka aiheutti Olavin kuoleman. Mutta hänen kuolemansa teki hänestä ensin marttyyrin ja sitten pyhimyksen Suomessakin. Suomalaisten yhden heimon pyhä Vienan rannalla oli siis lopulta antanut pyhän heidän toiselle heimolleen Auran rannoilla ja Saimaan saarilla.
(Juhani Aho.)
TARINA TURUN SYNNYSTÄ.
Jeesus tuntemattomana vaelsi maan päällä ja kylästä kylään kulki saarnaten hyvyyden ja rakkauden oppia ja tapasi ihmiset kuuroiksi sille, mitä hän heille opetti, niin saapui hän murheellisena kunnaalle, jonka juurella hän näki miehen seisovan lähteen luona. Huomaamatta Jeesusta vihelsi mies ja lehdikosta tuli nuori orivarsa hänen luokseen. Tälle mies alkoi puhella:
— Heposeni, nytpä meille on tullut eteemme pitkä tie ja vaivaloinen työ, mutta jos sinä sen kestät, kestän minäkin.