— Minä tiedän sen kyllä, vastasi mies, mutta tehkäämme kierros tuonne, jossa näet nuo laakeat pellot ja niityt. Maa on siellä hyvää, mutta kuivuu helposti helteessä ja silloin laiho surkastuu. Sinne johdattakaamme kulkumme.
— Jos väsyt, sillä kierros on pitkä.
— Minun täytyy jaksaa.
— Asuuko tuon pellon äyräällä ystäväsi?
— Ei minulla ole ystäviä. Hän se poltti minun taloni ja anasti tavarani, mutta ajattelisinko sitä nyt, kun hänen pellolleen voin johtaa lähteen veden.
Pitkän kierroksen tehtyä oli vako kynnetty lakeiden peltojen halki.
Kotvasen kuluttua virkkoi taas mies:
— Tuon ison kunnaan takana on kylä, ja siellä äveriästä väkeä, mutta heillä ei ole jokea, ei järveä. Kyntäkäämme vako sinnekin.
— Onko siellä sinulla ystäviä tai omaisia?
— Siellä asuvat lapseni, kaksi poikaani ja tyttäreni.
— Sinä rakastat heitä?