Vaimot voihkavat sopissa,
Tytöt tyrskivät kujilla,
Vanhat vaivaiset vajoissa,
Lapset laioilla lepikon,
Karjalaiset koivikossa,
Paimen tammikon takana.
Suuri on surkeus Virossa!
Tuossa ompi leino leski,
Itku silmissä iloton,
Mure mielensä murenti,
Surmanpelko suunsa sulki.
Nuoret miehetkin masenit,
Posket kalpenit pelosta.
Mies ei nainut naljattele,
Laske leikkiä lyhintä.
Pelko polki miesten mielen,
Kammo kahlitsi inehmot.
Ken nyt soutavi sotahan,
Kenpä miekan mittelöhön?
Kuka kosti vainolaisen,
Ken tavoitti tapparalla?
Kuka käypi kaitsijaksi,
Saapi toisille tueksi,
Rautaseinäks' raukoillemme?
Veli veikkoko menevi
Vai sisarko mustasilmä
Orpolasten auttajaksi,
Puolustajaksi poloisten?
Kuka naisten kaitsijaksi,
So'an surman suistajaksi?
Miekka murtavi urohot,
Lyöpi tappara lujimmat,
Ota ottavi osansa,
Jousi julma joukottaisin.
Ken ei sortune sotahan,
Vaivu vainovainioille,
Sen tuli tuhoelevi
Taikka nälkä näännyttävi,
Ruton kynsi runtelevi
Tai onni kova kokevi.
Varas vielä seinät jätti,
Kivet koskehen kinahmi,
Tuli ei jätä mitänä,
Kova onni ottamista."
Karskea Kalevinpoika
Sanat kuuli, noin nimesi:
"Miksi moitit miehiämme,
Polet aimo poikiamme?
Tokko vaimoja vajotit,
Tyttöjä tuhoelivat?
Tokko mielensä menetit,
Viron miehet miehuutensa?
Vaikka miekka murtakohon,
Tapparainen tappakohon,
Ota oiva ottakohon,
Vahva mies ei verta väisty.
Miehet seiskohot so'assa
Kuin seisovi rautaseinä,
Kuin on tammi tuulen tiessä,
Vuori myrskyjen myryssä!
Seiskohot toistensa tukena,
Vaarassakin vaakkumatta!
Paisuisiko vaaran valta,
Vaino vain verisemmäksi,
Tappokin tuhoisammaksi:
Silloin itse saan apuhun
Tueksenne, turvaksenne.
Pane nyt ruuna rahkehesen,
Kohta kiinnitä satula!
Sitten ratsasta saloa,
Paeten painuos kotihin,
Viron kukon kuulematta,
Järven haukun haukkumatta
Hevon askelten aloa,
Kapsetta ratsun kapion!
Siirry silkoista saloa,
Tasaisesti tanhuoista,
Aja hiljoa kujista,
Vältellen taloista väisty!
Viere vainiot varoen,
Kule taiten kursikoista,
Salaisesti soista saavu,
Peitokkali pensahista
Vuon vanhimman tyköhön!
Miehet saattakaa sotahan,
Vahvat vainon vainioille,
Tappeluksehen tukevat!
Itse käykösi keselle,
Lipunkantajan likelle.
Elä jää soan ta'akse,
Eläkä soan sivulle!
Ensimäiset ennetähän,
Takajoukko taitetahan,
Syrjimäiset surmatahan
Keskus kulkevi kotihin."
Taaskin käskijät kävivät,
Sanansaattajat samosit
Yli sillan, linnan alle.
Sillan palkit paukahtelit,
Linnan portit liikahtelit.
Kysyvi Kalevinpoika:
"Ken ylitse sillan saapi,
Palkkiloita paukuttavi,
Linnan kaiken liikuttavi?"
Käskyläiset käskettihin,
Luo Kalevin kutsuttihin.
Siellä kohta kuuluttivat:
"Jo on sota soutamassa,
Vainolainen vieremässä,
Lipulliset liukumassa,
On otaset ottamassa,
Tapparat tavoittamassa.
Rautajoukko sai merestä,
Hiienmiehet hietikosta
Rauhoamme raastamahan,
Maatamme masentamahan.
Värisevät vanhat raukat,
Eukot itkevät isosti,
Pisartavat piikalapset,
Vielä viljemmin emoset."
Kysyvi Kalevinpoika:
"Mikäs on työnä nuorisolla?
Eikö saanut sankareita,
Siitä urhoja ylennyt
Rauhan tuojiksi, tu'iksi,
Avuksi avuttomien?"