Käskyläiset kuuluttivat:
"Mure murti miekkosemme,
Polo poikamme nujerti.
Miekka ei rautoa murenna,
Kirves taittele terästä."
Karskea Kalevinpoika
Otti uljahat urohot,
Kantajoukkonsa jaloimman:
Viisikymmentä Virosta,
Koko kuusi Kurjenmaalta,
Seitsemisen Suomenmaalta,
Sata muuta saarelaista.
Kun jo kointähti kohosi,
Posket taivahan punerti,
Otti kalpansa Kalevi,
Otansa okahallisen,
Kilven käärälti kätehen,
Hevon tallista talutti,
Sotaratsun soimeltansa.
Niin otti Alevinpoian
Kilpeänsä kantamahan.
Nosti suulle suuren sarven,
Sotasarven huulillensa.
Kutsui kansan kauempata,
Sotamiehet surmatielle,
Vainotielle valmihiksi.
Tuttuluttu! Tuttuluttu!
Toitotti Kalevin torvi.
Mäki kuuli, metsä kuuli.
Tuuli jäi ensin tuumimahan,
Merenkuohu miettimähän
Kalevaisen kutsumista.
Vaan jo vastahan kohisit,
Käskyn ääntä kasvattivat.
Kansa kuuli sen Virohon,
Järven, Harjunmaan rajoille,
Läänen laajan luhtamaille,
Pärnun puistojen perille;
Alhontakakin tajusi,
Tartto kuuli kutsumuksen.
Tuttuluttu! Tuttuluttu!
Toitotti Kalevin torvi.
Mäki kuuli, metsä kuuli.
Tuuli jäi ensin tuumimahan,
Merenkuohu miettimähän
Kalevaisen kutsumista.
Vaan jo vastahan kohisit,
Käskyn ääntä kasvattivat,
Kauemmaksi kannattivat.
Rahvas saattavi sotijat,
Surmatielle suorittavi,
Vainotielle valmistavi.
Veli vihtoi kiukahalla,
Emo vaatetta valaisi,
Iso huolehti hevosta,
Setä sälköä satuloi,
Kylä katsoi kannuksia,
Vielä kalpoa hiovi,
Taiten tahkolla teroitti.
Itkusuussa on sisaret,
Ken pihalla, ken kujalla,
Kulta armas kammarissa.
Tuttuluttu! Tuttuluttu!
Toitotti Kalevin torvi.
Mäki kuuli, metsä kuuli.
Tuuli jäi ensin tuumimahan,
Merenkuohu miettimähän
Kalevaisen kutsumista.
Vaan jo vastahan kohisit,
Käskyn ääntä kasvattivat,
Kauemmaksi kannattivat.
Ääni huutajan hujahti
Kauaksi Viron rajoille,
Kaikui Järven-, Harjunmaalle,
Läänen laajan luhtamaille,
Pärnun puistojen perille,
Alhontaustahan ulettui,
Tunki Tartonkin ta'akse,
Pitkin Pihkovan pihoja.
Riensivät sotaiset miehet
Lippu liehuva e'ellä
Sotatietä sotkemahan,
Veritietä vieremähän.
Käskyläiset kiihoittivat,
Yli maien matkustivat,
Viipyjiä jou'uttivat.
Karskea Kalevinpoika
Sotaratsulla ratsasti
Pyhän Taaran tammen luokse,
Jonne joukkonsa kokosi.
Tuttuluttu! torvi kaikui,
Sotakutsun sarvi soitti,
Niin ettei tulevat eksy,
Sivuteille miehet siirry.
Verityölle työntyessä
Kalevi väen kokosi,
Sotarintansa sovitti:
Etehen otaiset miehet,
Taakse tappara-urohot,
Sivuille nuijijat sijoitti,
Atraimet sivun avuksi,
Tuurat kohtahan kovahan,
Ampujat asemillensa,
Tasangolle taitavimmat,
Pensassuojahan sotijat
Turvaksi, tueksi toisten.
Keihot oli vanhoilla varana.
Puut pitkät puhaltajilla.
Jousimiehet sai mäen selälle,
Linkoojat molemmin puolin,
Kupehelle kummallekin.
"Raivotkohot ratsumiehet
Kuin rakehet ruo'ikossa!
Tukekatte toisianne
Voimalla teräslujalla!
Niinpä miekat melskatkohot,
Oat oivat ottakohot,
Tapparaiset tanhutkohot,
Viikattehet viiltäköhöt,
Viinen nuolet vinkukohot,
Turman tuojat, surman suojat!
Niin vaino kurja vaimentuvi,
Väistyvi sota verinen.
Viro olkosi lujana,
Ramuisana rantalainen
Järven jäntevät tukena,
Alhontakaiset apuna!
Hoivan Harju antakohon,
Lääne joukkonsa lisäksi!
Ajakaa pois soan sutoset,
Vainon karhut kaatakatte!"
Sulevi sotahan suori,
Ajoi vainohon Alevi,
Vieri vainon vierustalle,
Olevi soan sivulle.
Korskea Kalevinpoika
Laski oivalla orolla,
Soan keskelle karasi,
Taajimpahan tappeluhun.
Hypähytteli hyveä,
Kaunista karahutteli
Surmaks' uljasten urosten.
Tiesi miekalla mehuta,
Surmatyötä suoritella;
Rauta tuiskeli tulena,
Kalpa kalman käskyläisnä.