Keskellä sotaketoa
Löi Kalevi miesten päitä
Kuin naatteja naurihilta
Taikka lehtiä lepistä.
Litsoi liiskaksi jäsenet,
Särki sääriluut saoilta,
Käsiluita kuormakaupoin,
Olkaluita löi tuhansin,
Kylkiluut kymmenettuhannet.
Läjittäin oli päitä maassa,
Kuollehia kumpuloina,
Paikoin paisuivat mä'iksi,
Kohosivat korkealle.
Kylmi kymmenentuhatta
Assamalan aukealle.
Rusko rohkea Kalevin
Ui vainon veriojassa,
Luissa kapsivat kaviot.
Käet irralle isetyt
Risuina makasit maassa.
Sotamiesten sormenpäitä
Kuin on soissa ruokosia,
Olen korsia keolla.
(Kalevipoegin mukaan. H. Ojansuun suomennos.)
KOHTAUKSIA LIIVILÄISTEN JA VIROLAISTEN KÄÄNNYTTÄMISESTÄ.
KUINKA MEINHARD KÄÄNNYTTI LIIVILÄISIÄ KRISTINUSKOON.
(Ote Henrik Lättiläisen kronikasta.)
Jumalallinen sallimus, joka aikoinaan oli ajatellut Raabia ja Babylonia, se on eksynyttä pakanamaailmaa, on meidän uusimpina aikoina rakkautensa tulella herättänyt epäjumalia palvelevat liiviläiset heidän syntinsä unesta seuraavalla tavalla:
Oli nuhteeton, hurskas ja harmaahapsinen vanhus, nimeltä Meinhard, kotoisin pyhän Augustinuksen Segebergin luostarista Holsteinissa. Hän tuli (noin v:na 1184) yksinomaan Kristuksen tähden ja ainoastaan saarnaamisen tarkoituksessa kauppamatkueen mukana Liivinmaahan. Saksalaisten kauppiaiden tapana oli näet, kun olivat ystävyysliitossa heidän kanssaan, usein purjehtia laivoillaan Väinäjoella.
Kun vastamainittu pappi oli saanut siihen luvan Polotskin ruhtinaalta Vladimirilta, jolle silloin vielä pakanalliset liiviläiset maksoivat veroa, ja tältä saanut vielä lahjojakin, ryhtyi hän innokkaasti Jumalan työhön, saarnasi liiviläisille ja rakensi kirkon Ykskylä-nimiseen kylään. Ensimäiset kastetut olivat tästä samasta kylästä kotoisin olevat Ylo, hänen poikansa Kulevene, Vietso ja hänen poikansa Aio.