Oli ennen neiti nuori,
Läksi lehmien ajohon,
Ajoi lehmät suota myöten,
Löysi suolta sorsalinnun,
Tavin rannalta tapasi.
Kantoi sorsansa kotihin,
Syötti, juotti sorsaistansa,
Sorsa suorivi pesäsen,
Muni kultaisen munasen.
Hierelevi, hautelevi,
Muna muuttui neitoseksi.
Mikä neielle nimeksi —
Sorsatarko, Suometarko?
Ei ole sorsatar soria,
Suometar nimi soria.
Oli aikoa vähäsen,
Kului kuuta viisi, kuusi,
Neito kasvoi kaunihiksi,
Yleni ylen hyväksi,
Kolmet sulhaset käkesi,
Yheksiset ylkämiehet:
Kulki Kuu, ajeli Päivä,
Kulki kolmas Pohjantähti.
Tuli ensin Kuu kosija,
Tuli kullassa kulisten,
Hopiassa helkkäellen:
"Tuleppas minulle, neiti,
Lähe pois talosta tästä,
Hopeaisihin tupihin,
Kultaisihin kammioihin!"
Eipä neiti mennytkänä,
Tuon neiti sanoiksi virkki:
"Tok' en Kuulle mennekkänä,
Kuull' on kumma katsantonsa,
Muotonsa monennäköinen:
Milloin kaita kasvoiltansa,
Milloin liiaksi leviä;
öill' on kurja kulkemassa,
Päivällä lepeämässä,
Ei taia taloa tulla".
Tuli toinen, Päivä poika,
Tuli kullassa kulisten,
Hopiassa helkkäellen:
"Tuleppas minulle neiti,
Lähe pois talosta tästä,
Hopeaisihin tupihin,
Kultaisihin kammioihin!"
Eipä neiti mennytkänä,
Tuon neiti sanoiksi virkki:
"En mä Päivälle menisi,
Päivä se pahantapainen
Kesän vaivasi varilla,
Talven paahtoi pakkasella;
Heliällä hein'ajalla
Antoi ainaiset satehet,
Kallihilla kaur'-ajalla
Teki pouat ponnettomat."
Tuli poika Pohjantähti
Kullassa kulisematta,
Hopiassa helkkimättä:
"Tuleppas minulle, neiti,
Lähe pois talosta tästä,
Kultaisihin kammioihin,
Hopeaisihin tupihin!"
Neiti vasten vastaeli:
"Taianpa tähelle mennä,
Tähti se hyväntapainen,
Talossansa aina tarkka,
Koissahan ylen koria,
Otavaisten olkapäillä,
Seitsentähtisen selällä."