"Minä laitan lankojani,
Liitän näitä liinojani,
Liitän liinani lumelle,
Lasken langat hangen päälle,
Jänön poika kyykelöinen,
Juokse noron notkokkeita,
Painekkeita painattele,
Juoskos kullaisna käkenä,
Hopeaisna möykkyränä
Vasten minun pyytöäni,
Kohen kultalankojani."
— En sen enempää pakottele enkä pinnistele, annan vallan, menköön jos tahtoo, ja useimmittain se menee. Mutta millainen on Panun opettama taika? No, puhdistaa hänkin käskee pyydykset ja sitten panna tuvan pohjoisnurkalle, joka on hyvä, mutta sitten kun metsään lähtee, niin pitää kolmasti vasemmalla kantapäällään painaa ovea lähtiessään ja sitten kirveellä tehdä tiehen kolme viisikantaa, joiden päällitse astua. Sitten kun menee pyytäjä näreikköön, niin siellä pitää katkaista kolme kolmikantaista näreen lehvää ja ne tielle viskata ja niiden päälle polkea, jotta ne kolmeen askeleeseen tulevat. Sitten ottaa yhden havun lehvä käteensä ja minkä langan panee polulle, sillä pyyhkii se sen lankansa ja panee vyönsä alle sen havun lehvän niin kauvaksi kuin toisen saa pannuksi. Sitten kun tulee kotiinsa, niin heittää aitan taa sen havun lehvän. Kun menee katsomaan lankojaan ja jos on siellä jänis, niin se pitää olla vyön alla se havun lehvä. Sitten pitää se jänis pyyhkiä myötäkarvaan joka paikasta, ja ennenkun sitä liikuttaa, niin pitää painaa lehvä siihen jäniksen tilalle, tyvipuoli päähän päin ja vasemmalla kantapäällään polkea se havun lehvä. Sitten kun ottaa siitä sen jäniksen, pitää vielä kerran taittaa kolmikantainen näreen oksa ja panna molempiin korviin… ja tiesi hänen, mitä kaikkea sitten vielä täytyy tehdä!
Ja Jorma nauroi niin makeasti, että vesi silmään kihosi. Mutta sitten hän suuttui.
— Ja näitä mielettömyyksiä niitä nyt körötellään Wäinön tietoja ylemmä! Mutta eivät ole Wäinön tietojen veroisia, jolle Ilmatar-emo viisautensa neuvoi ja hän sen meille säilytti. Mutta niitä nyt halveksitaan, sanotaan: se on sitä joka miehen tietoa, mutta taika se on salaperäistä ja voimallista, sillä ne henget hallitaan.
— Kuka hänen tiennee, huokasi Karin emäntä, paljon on nykyaikana tietoja, mitkä heistä oikeita lienevät. Kuka hänen tiennee sen Kiesuksenkaan, paljon on hänelläkin palvelijoita.
— En tiedä hänestä enkä hänestä kysy… vieras on minulle ja muukalainen. Sen vain tiedän, että kun Wäinön tavoin haltijoita palvelee ja pitää hänen tietonsa suurinna tietonaan, ei oikeista tiedoista puutetta tule. Mutta mitä pajatan semmoisista asioista joka kerta käydessäni… vanhan aatos entisiä latujaan hiihtää.
— Pajata, taatto, pajata, harvoin käyt, mutta viisaita puhut. Hupainen on sinua kuullaksemme.
Puhellessaan oli Jorma kannelta sormiellut ja säveliä juoksetellut.
— Laulamme, Kari, ei ole viikkoihin taas virsikkäin oltu, virkkoi
Jorma.
— Laulakaatte! kehoitteli Karin äiti.