He suostuivat siihen, että hän piilottaisi heidät. Hän otti säkin, ja miehistä näytti kuin siinä olisi ollut tuhkaa. Gunhild pisti kätensä sen sisään ja kylvi sitä sekä kodan ulkopuolelle että sen sisään.
Hetken kuluttua tulivat lappalaiset kotiin; he kysyivät, ketä tänne on tullut, mutta hän vastaa, ettei tänne ole tullut ketään. Se oli lappalaisista merkillistä, kun he olivat seuranneet jälkiä kodalle saakka eivätkä sitten löydäkään mitään.
Sitten tekevät he tulen ja laittavat ruokaa, mutta kun he ovat syöneet kyllänsä, valmistaa Gunhild vuoteensa. Ja niin oli tapahtunut tätä ennen kolmena yönä peräkkäin, että Gunhild oli nukkunut, mutta miehet olivat valvoneet ja vartioineet toisiansa mustasukkaisuudesta.
Nyt sanoo Gunhild: "Tulkaahan tänne ja paneutukaa toinen toiselle puolelle minua." He ilostuivat siitä ja tekivät niin. Hän kietoi käden kummankin kaulaan. He nukkuvat heti, mutta hän herättää heidät, ja taas he nukkuvat heti ja niin sikeästi, että hän tuskin saa heidät herätetyksi; ja taas he nukkuvat ja silloin hän ei saa heitä ollenkaan hereille. Hän nostaa heitä ylös, mutta he nukkuvat yhä.
Silloin ottaa hän kaksi suurta hylkeen nahkaa ja vetää ne heidän korviinsa ja sitoo ne lujasti kainalojen alta. Sitten hän antaa merkin kuninkaan miehille, he hyökkäävät esiin ja iskevät lappalaiset kuoliaaksi ja vetävät heidät ulos kodasta.
Seuraavana yönä oli niin ankara ukkonen, etteivät he voineet purjehtia pois, mutta aamulla menivät he laivalle, otettuaan Gunhildin mukaansa, ja veivät hänet Eerikin luo. Eerik purjehti hänen kanssaan Haalogalandiin; hän meni Assur Toten luo ja sanoi tahtovansa hänen tyttärensä omakseen. Assur suostui siihen ja niin sai Eerik Gunhildin ja vei hänet mukanaan etelään.
(Harald Haarfagerin tavu.)
RUOTSILL' OLI VASTUS SUUR'.
Ruotsill' oli vastus suur' karjalaisista vaiva juur'; he meren yli tulit Mälariin, tyynell' ja myrskyll' liikuit siin'; he Ruotsin saaristoon pujahdit sotajoukoll' uljaall' useinkin. Kerran johtui heille mielehen, ett' he Sigtunan kaupungin polttaisit. Ja he poltit sen niin täydellisest' ei nouse se koskaan totisest. Juhana arkkipiispa tapettiin siellä, siitä moni pakana on hyvällä miellä, kristittyin vahingost' iloita mahtaa nyt Karjalan kansa ja Venäjän valta.
(Ruotsin vanha riimihronihka.)