Ei! Ei! Sinua ma olen rakastanut ja sinua ma rakastan, Lalli, hamaan kuoloon asti!
(Hän vaipuu Lallin rintaa vastaan.)
LALLI (Liikutettuna.)
Voi Kerttuseni!… Kuinka onnelliseksi nyt tunnen tänä hetken' itseni!
KERTTU (Hyökkää seisomaan. Itsekseen.)
Suonissani hyytyy vereni!
Hän on jumalaton pakana!
Hänen rinnoillansa lepäsin!
LALLI.
Tuokioksikaan et ole mielestäni mennyt, vaan kaiken matkaa olit sä mulle tähtenä, jonka perille mä ikävöitsin jälleen ehtiväni. Lienetkö sä koskaan mua muistellut mun poissa ollessani?
(Aukaisee laukun.)