IHANIRMA (kiivaasti). Ei milloinkaan.
KAURIS (Uurrolle). Sinun täytyy tehdä se — — Pian olet ensimäinen mies näillä rannoilla, sillä kansa on tottunut minun taloani kunnioittamaan. Tunnethan "suuren retken"?
UURTO. Olen kuunnellut laulua ja oppinut sen.
KAURIS. Olin nuori ja uhmamielinen niinkuin sinä. Karjalasta saapui miehiä rauhaa tarjoamaan — "kaikkien heimojen aina meren partaille asti, jotka Ukon kieltä puhuvat, oli kokoontuminen", meidän oli poljettava maahan Svitiod ja uutta jumalaa pilkattava.
UURTO (vilkkaasti). Sen teemme uudelleen — —
KAURIS. Suuri retki on tehty eikä synny uudelleen — voitko ojentaa kätesi ja sen alle koota kaikki Ukon heimot?
UURTO. Olethan kertonut, että niin on tehty meren takana.
KAURIS. Kerran sellaista uneksin — tiedätkö, kuinka paljon täytyy verta vuotaa, ennenkun yksi voi kaikkia hallita. — Olin liian pehmeä — vielä pehmeämpi olet sinä. Ihanirma on kova, mutta hän on nainen — ne tekevät sen —
UURTO. Luulet siis, että nuo, jotka Auran luona kiviä muuraavat, saapuvat luoksemme. —
KAURIS. En voi nähdä, mikä heitä siitä estäisi.