IHANIRMA (hurjasti). Minä!
KAURIS (hymyillen). Sinä. Kerronpa lisää — rannikolle vaelsimme ja haaksia rakensimme — idästä ja lännestä niitä tuli ja meren ne peittivät. Mahtavia olimme, kun yhdessä sousimme svealaisten isoon virtaan — hävitimme, poltimme heidän kylänsä — ja aarteita anastimme — —
UURTO (vilkkaasti). Oliko heillä kauniita naisia?
KAURIS (katsahtaa häneen). Oli —. Heillä oli jumalan talo Tunassa — sen poltin ja papit siitä surmasin.
UURTO. Olivatko sellaisia kuin ne, jotka Auran Tommo Akaaseen lähetti?
KAURIS (hurjasti). Se hirviö. — — (Kohottaa nyrkkiänsä.) Haa, sinä kivikoura Tommo, koko ihmisijän olen kanssasi taistellut — nyt olemme molemmat lopussa, mitä olemme voittaneet? — — — (Hetken vaiettuaan.) Rakenna liitto heidän kanssaan — — vieras jumala kostaa — hänen pappinsa eivät kuole — — hän on voimakas —
IHANIRMA (hymyillen). Arveletko häntä Ukkoa voimakkaammaksi?
KAURIS. Pelkään — — että Ukko —
IHANIRMA. En ymmärrä sinua —
KAURIS. Niin — et ymmärrä minua.