IHANIRMA (verhoten hänet taljoihin). Tuuli on kylmä — — —
KAURIS (karistaen yltään taljat). Se on kuoleman viimaa — — anna minulle suuta, sinä voimakas Ihanirma. Johtakaa minut mäelle, lapset, jotta vielä kerran saisin maani nähdä.
(Kuljettavat hänet kummulle. Kauris ojentaa molemmat kätensä.)
Jää hyvästi — jää hyvästi — sinä Tapion ihana koti — te koivuselkäiset saaret ja siintävät, kaartuvat rannat — —
Kun olin nuorukainen, tapasin vähäisen kansan, joka eläinten kanssa otteli elämästä ja kurjien lappalaisten kanssa saaliista. Olen opettanut sen voittamaan karhun ja karkoittamaan tuon kavalan kansan. — Karjala meitä pelkää — Akaa meihin turvaa — me olemme Novgorodin seutuja hävitelleet ja Auran tuhonneet.
Uurto, astu esiin ja ota perintösi vastaan — päiväni mailleen menee. — Tue häntä, Ihanirma! (Käy ylemmäksi ja kohottaa katseensa aurinkoa kohti.) En usko Manalan synkkää tarua — sinun luoksesi sieluni halaa, sinä säihkyvä Päivätär. — Maatani lämmitä — —
(Antaa käsiensä vaipua.)
Lapset, ohjatkaa ruumiini maan poveen.
(Lähtee verkalleen kummulta alas.)
(Katkelma G. von Numersin keskeneräisestä näytelmästä
"Hämäläisten taistelu").