BIRGER JARLIN SISAR.
Hän lännestä saapui, sankari tuo,
Pyhän ristin hän tahtoi nostaa
Hyvän turvaksi pakanain rantojen luo,
Mut niskurein vastuksen kostaa.
Vaan uskonsa saanut on Suomen mies
Esi-isiltä ammoin jo ennen.
Ja vankkana maataan puoltaa hän ties,
Sen edestä kuoloon mennen.
Niin Birger rantahan Vanajaveen
Käy ritarijoukoin suurin:
"Tähän linnan lujan ja mahtavan teen.
Sodan vaaroja vastaan muurin!"
Yhä nousevat pilvihin tornit nuo
Yli metsän, mi seutua saartaa.
Ja niin kaamea, harmaa linna on tuo.
Jota kalliomuurit kaartaa.
Jos tornista alas sä silmännyt liet,
Vain pientä sun katsees kohtaa.
Mut tornien saleihin koukerotiet
Kuin tonttujen polut johtaa.
Siell' istui nyt Hildegard kaunoinen,
Surukatseen hän loi yli vallein. —
Oli helmi hän linnan neitojen,
Oli Birgerin sisko kallein.
Oli tullut linnoista Mälarin
Tuon mahtavan veljensä kanssa
Yli meren ja virtojen, vuortenkin —
Hän panssarivaipassansa.
Hän lippua neuloo, aikoen
Sen ristijoukolle suoda:
Voi paremmin enkelikuviot sen
Kuin miekka hurskautta luoda.
Surumielinen on hän; sanomaan
Tuli Birger: "Ma Ruotsiin lähden…
Kuoli kuningas… Siellä tarvitaan
Mua kuninkaan vaalin tähden…