— Sorvipenkin todellisuutta — niinpä niin, toisti piispa ja nyökäytti päätään suosikilleen.
(Lauri Sauramo: Pyhä hymy.)
PYHÄN BIRGITAN SUOMESSA TEKEMIÄ IHMEITÄ.
Kokemäen kirkkoherra Olavi saa menettämänsä näön rukoilemalla Pyhää Birgittaa.
"Herra Olavi, Kokemäen seurakunnan kirkkoherra Turun hiippakunnasta menetti onnettoman tapaturman kautta näkönsä kolmeksi vuodeksi ja lupasi saadakseen takaisin näkönsä kolme kertaa matkustaa rukoillen jumalan palvelijattaren Brigitta herrattaren luostariin. Hän sai heti näkönsä selkeänä jälleen ja täytti nöyrästi ensimäisen lupauksensa pyhän Pietarin vangitsemisen päivänä. Tämän todistaa Kristuksessa kunnioitettava isä ja herra Johannes, Turun piispa, joka kertoi tämän ihmeen synodissa pappiensa läsnäollessa, sekä kunnioitettavat herrat herra Ditmalus ja herra Jacobus, sikäläiset tuomioherrat ja monet muut."
Kaatuvatautinen nainen Pietarsaaren seurakunnasta ja sokea mies paranevat rukoilemalla Pyhää Birgittaa.
"Kristiina, Mikaelin vaimo Pietarsaaren seurakunnasta Turun hiippakunnasta, tällä seudulla asuvien kristittyjen äärimmäisiltä rajoilta, kärsi 3 vuotta sangen ankaria sisällisiä tuskia, niin että hän usein kaatui maahan ja luuli samana hetkenä kuolevansa. Tehtyään useille pyhimyksille lupauksia, jotta siten saisi tuskaansa lievitystä ja kun niistä ei mitään tulosta ollut, hän vihdoin rukoili avukseen meidän kunnioitettavaa herratartamme Birgittaa, luvaten kerran vuodessa käydä Vadstenassa, jos hän hänen ansioittensa perusteella paranisi. Muutaman päivän kuluttua hän sai täyden avun ja tullen meidän luoksemme kertoi kiittäen asian näin tapahtuneen. Häntä seurasi hänen miehensä ja toinen nimeltä Silvester, edellämainitusta kylästä, jotka yhtäpitävästi hänen kanssansa nämä asiat todistivat. Sama Silvester sanoi olleensa sokeana 3 vuotta ja saaneensa näkönsä, sittenkun hänkin oli Jumalan palvelijattarelle luvannut tehdä pyhiinvaellusmatkan, minkä keskenään yhtäpitävästi todistivat edellämainittu Mikael ja hänen vaimonsa, edellämainittu Kristiina."
Sydänmaalle eksynyt tyttö tulee vahingotta takaisin Pyhän Birgitan avulla.
"Helena, Laurentius Torisson'in seitsenvuotinen tytär Karlabyn kylästä Pietarsaaren kunnasta Turun hiippakunnasta, meni toisena arkipäivänä Eerikinjuhlan jälkeen kotikylänsä ympärillä olevaan sangen synkkään sydänmaahan, jossa hän ilman ruokaa sinne ja tänne juoksennellen harhaili kymmenen päivää raivoisain petojen, karhujen, susien ja monenlaisten matelijain seurassa, jollaisia siellä sangen suurin joukoin asustaa, ja makasi yöt niiden vieressä. Isä etsi häntä suuren naapurijoukon kanssa ja kun ei löytänyt, herkesi vihdoin väsyneenä tyhjästä ja turhasta vaivasta. Muutamia päiviä tämän jälkeen hän lupasi tehdä pyhiinvaellusmatkan sanotun tyttären puolesta, jos voisi löytää hänet elävänä. Ja seuraavana päivänä, joka oli seuraavan viikon neljäs arki, tyttö itse löysi erämaassa lehmän, joka kulki erillään laumasta ja seuraten sitä palasi hän kymmenentenä päivänä poistumisensa jälkeen isänsä taloon. Kun häneltä kysyttiin, kuinka hän voi elää niin kauan ruuatta, vastasi hän, ett'ei hän niinä päivinä ollut tuntenut nälkää, ennenkun läheni kylää. Oi kunnioitettava herratar, vaaranalaisten tosi turva, jo olen todellisen esimerkin kautta nähnyt, että sinun todella sääliväinen sydän, koska sinä, tietäen etukäteen, että sinua rukoiltaisiin, jo ennen kuin sinun apuasi anottiin, suojelit hentoa tyttöä joutumasta petojen saaliiksi tahi nääntymästä nälkään! Tämä mies tuli tyttärensä ja suuren naapurijoukon seurassa Vadstenaan 16 päivänä elokuuta ja vakavasti vannoen kertoi meille nämä asiat, joiden todistajina olivat hänen naapurinsa, nimittäin Bero Slukir Lamershamby'n kylästä, Summepate Asumundaby'n kylästä, Veroleon Lappalax'in kylästä samasta hiippakunnasta ja pitäjästä."
(Reinh. Hausen: Finlands Medeltidsurkunder I.)