— Antakaa sellaisten uhkausten olla, pannan aika on ollut ja mennyt eikä kuningas, kuten kyllä tiedätte, sellaista hyväksy.
— Mutta entäs pyhä isä Roomassa? — uskalsi pappi hiljaa väittää.
— Hm, kuningas on meitä paljon lähempänä, poikani, — sanoi piispa kartteliaasti. — Ja siksi toiseksi ei kuningas myöskään hyväksy eikä salli, että talonpojat jättävät pappinsa leivättömiksi. Siitä asiasta olemme juuri kirjoittaneet kuninkaalle ja hän kyllä laittaa niin, että se asia tulee korjatuksi. Ilmoittakaa se ynnä minun varoitukseni seurakunnalle!
Kun pappi viipyi vielä huoneessa, kysyi piispa:
— Mutta kenties sinua painostaa kovempikin hätä?
— Kyllä, tai ei niinkään minua itseäni kuin…
Hän vaikeni punastuen.
— Hm, sinulla on siis perhettäkin?
— On, — sanoi pappi maahan katsoen, — enkä minä suinkaan ole ainoa, — yritti hän puolustautua.
— Kyllä tiedän, kyllä tiedän, — keskeytti piispa. — Onko perhe sinun luonasi pappilassa?