FARREN (Joka tähän asti tarkkavana kuullut, nousee ylös ja näkyy niinkuin tahtoisi mennä jommankumman puolelle.)
JOHN. Kuinka te sitä ymmärtää tahdotte. (Farren'ille painavalla silmäyksellä:) Istukaa rauhassa, herrani. — Se on surkea seura, joka on hyvälle nutulle kiitollisuuden velassa arvostansa — he ovat surkuteltavat. Se on surkea seura, joka ei arvossa pitä eikä kunnioita vanhuutta — jos sekin näyttäytyy huonossa nutussa.
KAARLE. Astukaa ulos — taikka. —
JOHN. No — taikka?! — Kuitenni, Te ette tarvitse ottaa kovalle! — Pakenin katupoikien törkeytten edestä — minä pakenen myös tästäkin. (perä-oven kautta pois.) (Esirippu lankee.)
TOINEN NÄYTÖS.
(Tapahtuu 8 päivää myöhemmin.)
(Huone niinkuin edellisen näytöksen 1:ssä kohtauksessa.)
1:n Kohtaus.
MAHLOW (yksinään.) (Kirje kädessä, edes takaisin kävelessään lukee:) "Korkeasti-vapaa-sukuinen herra! Korkiasti-kunnioitettu ystävä!" — Kummallista, en koskaan ole tätä ihmistä nähnyt. (lukiessaan:) "Korkiasti-kunnioitettu ystävä!" Asioita on ainoa yhdistys hänen ja minun välillä minä tunnen vaan hänen allekirjoituksensa. — Se tottakin on hyvä, on oikein hyvä, jaa parempi kuin sata toisia — ja on hetkiä, joina miehen allekirjoitus maksaa minusta enemmin kuin mies itse. — Se on syy, joka miellyttää minua mieheen. (Hän helisyttää.)
2:n Kohtaus.