TUOMAS. Sen ei pitä, se ei voi kauvemmin niin mennä, kuin se menee. —
Tällä hetkellä on kaksi maksua Lontoonista jäänyt pois — Sänder
Brysselissä ja vaan yksi näistä Lontoonin maksajista tarvitsee joutua
häviöön — (vaikenee.)
MAHLOW. No — edemmäksi!
TUOMAS. Niin me itse joudumme häviöön.
MAHLOW. Olet mieltä-vailla.
TUOMAS. Antakaa minua lopettaa, armollinen herra — luulen sillä velvollisuuden täyttäväni. — Se on nyt 20 vuotta sitte, kun otitte minua palveliaksi tähän taloon. Te olette suuren-moisia asioita tehneet — Pääomanne, jonka panitte liikkeesen, on teille ja kumppanillenne tuottanut sadottain korkoja. — Mutta jälkimäisen kuoltua käyvät asiat toista rataa — käyvät takaperin! Ennen piditte työssä 300 työmiestä, nyt tuskin puolet. — Koneemme olivat koko mannermaalla etsityt — nyt meitä tuskin tunnetaan - ja naapurimme, joka muutamia vuosia sitte vielä oli työmestarimme, on enemmin tunnettu ja etsitty kuin talomme.
MAHLOW. Ja kuinka se voi olla mahdollista?
TUOMAS. Koska hän tekee työtä — ymmärtää tehdä työtä!
MAHLOW. Narrimainen ihminen, vaaditkos, että minun itseni pitää astuman työhuoueesen, taikka ottaman viilan käteeni?
TUOMAS. Tulot ovat vähentyneet yli puolta — menot ovat jäänet samoiksi, jaa ovat nousseet.
MAHLOW. Ja mistä tulee asioitteni rappio? Enkö tee työtä vielä samalla pää-omalla?