ERNST (Hämille tulleena:) En — anna — käy ilman sitäkin.
MARIA. Mitä se on? Mintähden olet niin hämillä?
ERNST. Se ei mitään — anna minua. —
MARIA (Astuttuaan kaapille ja avattuaan sen:) Missä on päällysnuttusi?
Kaapi on tyhjä!
ERNST (Hetken ääneti:) Olen myynyt sen, että sinulla — että minulla olisi jotakuta syömistä. (Äänettömyys.)
MARIA. Viimeinenkin kadonnut! — Herra, tiesi ovat ihmeelliset!
ERNST. Mutta hän saattaa kaikki hyvään! — Katso sisar, tuntia sitte vielä epäilyksen reunalla, olemme nyt onnelliset ihmiset, sillä minulla on työtä! Elä hyvin, sisareni. Jää hyvin!
MARIA (Näyttää hänelle valkeata:) Toistemme näkemiseksi! (Ernst pois.)
10:s Kohtaus.
Maria (yksinään.)