EMILIA (Ojentaen hänelle käden:) Ernst! — Sattumus on saattanut minua tämän konnantyön jäljelle. Uusi herra von Mahlowin palvelija juoksee rappuisista alas, minun aikoessani mennä ylhään. Hän kantaa kirjeen, jonka hän pudottaa astuessaan ohitseni. Nostan sen maasta ja luen ulkokirjoitusta. Kysyn: keltä on kirje? Ja hän vastaa: nuorelta herralta. Olin kuoleman tuskissa, sillä se oli minulle mahdotonta näkemättä päästä talosta, ja että kirje sisälsi jotakuta hävytöintä, sen tiesin varmaasti.
ERNST. Kiitän sinua! — Tässä, heittiö, on sinulle 20-taalerisi: Jätä asuntoni! Minua on isäsi ajanut talostaan, koska olin köyhä ja rohkenin rakastaa hänen tytärtään — mutta sinua rojahutan asunnostani, koska olet hävytöin heittiö! (tarttuu hänen käsivarteensa ja vie häntä peräovelle, avaa sen ja heittää häntä ulos.)
EMILIA ja MARIA (Syleilevät toinen toistaan.)
(Esirippu lankee.)
KOLMAS NÄYTÖS.
(Konttuori herra von Mahlowin luona. Oikealla puolella ovi, vasemmalla ikkuna, pulpettia j.m.)
1:n Kohtaus.
Tuomas (yksinään.)
TUOMAS (Pulpetin edessä, joka seisoo ikkunan vieressä, seisoen ja kirjoittaen. Pulpetilla palava lamppu:) Ajattelen kuin ajattelenkin, en saa sitä yhteen. — Mitä edeltäpäin huomasin, se tulee tulemistaan voimalla. — Mistä tulee, ett'ei muutamia aikoja sitte luottamuksemme enään ole niin rajoittamatoin, kun se oli? — Jaa, jaa, vieraat ihmiset lukevat paremmin, kuin oma isäntä. Koko kaupunnissa ei ole ketään, joka ei tahtoisi välteitä rahojen siaan antaa.
2:n Kohtaus.