MAHLOW. Se ei ole mikään syy velkoja tehdä.
TUOMAS. Hänen tulonsa ovat vähäiset.
MAHLOW. Ja hänen tarpeensa ovat vähäiset. — Kuin hän tulee, laske hänet sisään — mutta hänen pitää kohta tuleman, sillä minulla on vähä aikaa. Muuten en ole kenellekään puhutettavaksi. (On puhuessaan pannut piironkinsa kiinni ja ottanut avaimen pois. Menee vasempaan.)
TUOMAS (perä oven kautta pois.)
2:n Kohtaus.
KAARLE VON MAHLOW (Astuu varoisesti oikealta sisään. Hän on kummallisesti, hyvin soreasti puettuna. Kädessä ratsas-vitsa. Hän on ääneti, lähestyy perä-ovea, aukaisee sen ja katsoo varovaisesti ulos, niinkuin samoin kuuntelee vasemman oven luona. Katsoessaan kelloon:) Vielä kaksi tuntia on minulla aikaa. — Kuinka useasti seisoin tämän pulpetin edessä, ja minulla ei koskaan ollut rohkeutta tekemään sitä, joka minulla ainoaana pelastuksena on. — Oi, ell'ei tuo vanha homehtunut, maailman kanssa riitauntunut ihminen, tuo Tuomas olisi, minä tahtoisin paikalla isältäni anoa, mitä tarvitsen — 500 taaleria! — Vähäinen asia — hän ei ensinkään sitä kaipaasi — mintähden minä aikailen?! — Enkö minä ole kaikkia ystäviäni ja tuttaviani turhaan puhutellut? — löytyykö siis vielä toinen keino? — sentään — olkeen!!! (hän ottaa avaimen ja aukaisee piirongin, vetää ulos erään laatikon, josta hän ottaa tukkuja paperi-rahoja; samassa tulee Emilia perä-ovesta ja aikoo mennä oikealle; hän seisahtuu Kaarlen näkemättä ja menee Kaarlen huutaessa:) Sata taaleria (— pois oikeaan.) Sata taaleria! (toisen kertaa:) Taas sata! (kolmannesti:) Taas sata! (Samassa kolkuttaa joku perä-ovelle. Kaarle kätkee joutuisasti rahat, paiskaa piirongin kiinni ottamatta avain pois ja kätkeytyy akkuna-liinojen taakse vasemmalla.)
3:s Kohtaus.
Kaarle (kätkettynä) Ernst.
ERNST (Kolmannen kerran kolkutettuansa, astuu perä-ovesta sisään, sinisessä päällyspaidassa, joka kuitenni on puhdas ja siisti; kainalossa kantaa hän vaatteesen peitetyn ketruukoneen kaavan, jonka hän perässä asettaa oikealla olevalle pöydälle. Hetken ääneti, nenäliinalla pyyhkiessään otsansa:) Kuinka kauvan kannan sinut ajatuksena kanssani ympäri; kuinka monet läpivalvotut yöt työksentelin jokaista kehristäsi! (Ottaessaan vaatteen pois:) Olet valmis ja minä voin maata. — Jaa, maata — jos suru minulle sitä sallii! Murheessa ja puutteessa, kuolevan äitini sairas-vuoteen ääressä, olen sinua valmistanut. — Mikä on palkintoni? Minun täytyy talosta taloon sen kanssa kuljeskella. Hikipisaroita merkitsee tieni — ja matkani lopulla tulee minun vielä Jumalaa kiittää, jos tulo siitä voi sisartani raukkaa ja minua muutamat viikot varjella nälästä. — Kuinka erilailla ovat kuitenni maailman tavarat jaetut! Minä en nurise, ei milloinkaan ole mieleeni joutunut, kadehtia onnellisen parempaa onnea! Kuitenni minun sairasna, työttä ollessani ja kuolevan äitini puutetta kärsiä saadessa, — silloin, yht'äkkiä näyttäytyi kuvia sielulleni — kuvia, joita itse tähän asti en voi poistaa.
4:s Kohtaus.