JOHN (Hetken ääneti — sitte Mahlowille:) Astu tähän, sinä julma ihminen, ja katso tekojesi uhri! — Nälkää ja kurjuutta olet näiden päiden päälle heittänyt — sillä olet ryöstänyt tältä rehelliseltä mieheltä työn. Olet syyttänyt häntä varkaaksi, ja missä hän vaan työtä etsi, ajettiin hän pois. — Nälkä ja kurjuus eivät ole olleet sinusta kyllä — vielä kuoleman piti sinun tuottaman hänen majaansa. — Katso tähän, siinä lepää uhri, katsele hänen kasvoihinsa — se on enkelin kuva! — Olet itse temmaissut häntä ahnaalta pojaltasi. Mutta sinua kohtaa poikasi synti, sillä sinä olet laimiin-lyönyt hänestä tehdä ihmisen!
MAHLOW (Koskettuna:) Kuka olet, ihminen?!
JOHN (Nöyrästi:) Kerjäläinen, armollinen herra! jonka nuttu on kulunut ja valennut, mutta joka kuitenni kantaa sydämmen rinnassa — (kiivastuen:) joka sykkii jalommin kuin sinun! (nöyrästi:) Kerjäläinen olen, armollinen herra!
ERNST (Marian luona:) Kuollut! — Mariani kuollut! (Hetken ääneti, noustessaan ylös:) Sepä hyvästi! Sinä paras sisarista! Koko elämäsi oli vaan suruja, puutetta ja köyhyyttä. — Jumala oikeuden pitävä on sinua siellä ylhäällä palkitseva siitä, mitä täällä olet kärsinyt!
JOHN (Astuen esiin:) Rauha ja lepo hymyilevät hänen otsallaan. — Itse musta kuolema oli säälivämpi kuin ihmiset! — Hän on surut ja puutteen hänen poskiltaan pois suudellut! — Lepää rauhassa! (Suutelessaan hänen otsaansa:) tyttäreni!
ERNST (Syleilee sisartansa vielä kerran, suutelee hänen kättä ja otsaa, langetessaan polvilleen, nousee hetken ääneti oltuansa ylös ja lausuu peritteleväisyydellä:) Nyt olen valmis seuraamaan! (Kaikit ovat aikeissaan mennä.)
Esirippu lankee.
NELJÄS NÄYTÖS.
(Huone herra von Mahlowin talossa, niinkuin ensimäisen näytöksen 1:ssä kohtauksessa.)
1:n Kohtaus.