EMILIA. No hyvä, mene vankeuteen, rakkauteni seuraa sinua sinnekin. Ole vakuutettu, ett'ei mikään maan voima ole minua pakoittava milloin toisin ajattelemaan.
JOHN. Niin, poikani, mene, kuitenni olet sinä puhdistettava, ja sen heittiön, jonka tähden sinun nyt täytyy kärsiä, häntä minä paljastan. Sinä olet syytettävä, mutta hän on tuomitettava. Ennenkuin tunti on mennyt, olet vapaa. — Mutta te, herra, kavahtakaa itseänne, ett'ei päivä tule, jolloin te kerjäläisenä kerjäläisen edessä seisotte!
MAHLOW (Nauraa pilkallisesti:) Ha, ha, ha! Oletkos karannut hulluin-huoneesta? Kummitteleeko aivossasi? — Kurja, raihnas olento! Ha, ha, ha!
ERNST. Tehkää velvollisuutenne, herra komissarius! Minä itse muistutan teidät siitä!
EMILIA (Ojentaessaan Ernstille kätensä:) Toistemme jälleen näkemiseksi — ja pitääkö niin oleman — (silmäyksellä Mahlowiin:) niin itsekin syytteen-alaisten penkillä! — (menee Marian luokse:) Elä hyvin, sisareni! Jumala, joka viattomuutta varjelee ja suojelee, on oleva kanssasi, ja sinua siunauksellaan varjeleva. (Suutelee häntä:) Oi Jumalaani, mikä se on? — Huulensa ovat kalpeat — otsansa kostea ja kylmä! — Laupias Jumala! — Hän on kuollut!
ERNST (Syöksee itsensä esiin:) Kuollut! — Maria! — Sisar! — Vaan silmäys! — Vaan sana! — Avaa sulot silmäsi vielä kerran vaan! — Anna minua lukea niissä, ett'et usko tätä julmaa syytöstä! — Ha! hän tointuu. (Äänettömyys.)
MARIA. Mintähden — panette ikkunan kiinni?! — Avatkaa — avatkaa pian! — (Hetken ääneti:) sieluni — tahtoo halkaista verhoituksensa — jättää vankeutensa — ja paeta ijäiseen — vapaasen luontoon! (Ikkunalle tuijottaen:) Oi, kuinka he viittavat — sieltä taivaan — kannelta — kuolleiden rakastettujeni ystävälliset silmät. — Jaa — jaa — minä tulen — minä tulen! — — (Hetken ääneti. Ikäänkuin kovasta unesta heräävänä:) Ernst — veljeni. —
ERNST. Tässä olen, sisareni!
MARIA (Hyvin heikkona:) Minä kuolen — jaa — minä tunnen sitä, minä kuolen! — Kuule minua ja lupaa täyttää viimeinen pyyntöni! — Ihan äitini haudan viereen haudata minua — minä soisin kerran parhaan äidin sivulla — uuteen elämään herätä. — (Hetken ääneti:) Vielä yksi! — Lupaa minulle — äitini hautaa — niinkuin minunkin — ruusuilla ja kukilla kaunistaa — ei meitä unhottaa. — Oi, se tekisi minua onnettomaksi — jos näkisin hajonneen haudan kalmistossa — ja ajatus joutui aina mieleeni: — Täällä lepää köyhä — jota ei kukaan ole rakastanut! — Oi! — Sydämmeni — Elä hyvin — veljeni — (hän on kuollut.)
ERNST. Kuollut! Kuollut! (peittää kasvonsa molemmilla käsillään ja lausuu, langetessaan hänen viereen polvilleen:) Oi Jumala taivaissa, koettelemuksesi on kova! (Jää peitetyillä kasvoilla sisarensa jalkojen juuressa polvillaan, ja ei kuule mitään seuraavasta, kunnes hän itse puhuu.)