JOHN. Kuka olen? — Rehellinen mies, joka ei kenenkään edessä luo silmiänsä maahan. — Ylenkatsotteko te minua sentähden, ett'en minä kanna nuttua niin hienosta verasta, kuin te? ett'en minä seuraa uutta muotia, kuin te? Kunnioitusta ijälleni — minä pakotan kyllä kunnioitusta siitä, mitä teen! —
MAHLOW. Tehkää velvollisuutenne, herra komissarius!
EMILIA. Pidättäkää itsenne, isäni! hän on syytöin!
MAHLOW. Pois, pahan-tapainen tyttö!
EMILIA (Hiljaa Mahlow'ille:) Vielä kerran, isäni, jos te saatatte häntä syytteen-alaisten penkille, niin todistan minä, tyttärenne, teitä vastaan, ja näytän todeksi, että Kaarle von Mahlow on varas!
MAHLOW (Kiivastuen ja nostaen keppinsä:) Ääneti, hävytöin, taikka unhotun!
ERNST. Jaa, koskekaa häneen, ja minä surmaan teitä!
JOHN. Mitä te vaaditte takaukseksi tästä miehestä? Tässä on 10,000 — (etsiessään taskuissaan:) Ah! olen mennyt rahatta ulos.
MAHLOW (Nauraa pilkallisesti:) Ha, ha, ha! Sinä tahdot kenties hänen edestä maksaa ne pennit, jotka sinä kadunkulmissa olet saanut? Astu syrjään, kerjäläinen, ell'et tahdo hänen kaltaisena tulla kohdelluksi!
ERNST. Tauvotkaa rukoilemasta, ystäväni! Mitä minulta tahdotaan? Tiedän itseni puhtaana kaikesta rikoksesta, he voivat minua syyttää, mutt'eivät tuomita!