KAARLE (aikoo mennä.)
JOHN. Minulla on vähäinen asia teidänkin kanssa — jääkää! (Hetken ääneti:) Poikani, Ernst Herbig, on eilen illalla herra von Mahlowin käskyllä. — Olettehan sen herran poika?
KAARLE (nyykähyttää päätänsä.)
JOHN. Syytettynä varastaneen häneltä 300 taaleria viety vankeuteen. Varkaus on 15 päivänä Syyskuuta, aamulla kello 9, tehty. Tiedättekös te, kuka varas on, kuka isältänne nämät rahat varasti?
KAARLE (Koskettuna:) Herrani!!
JOHN (Tarttuessaan Kaarlen käteen:) Tiedättekö, kuka on isältänne varastanut?! — Minä tahdon sanoa se teille: te itse, hänen poikansa! — Te olette varas!
KAARLE (Tahtoo puhua.)
JOHN. Olkaa ääneti! — Minä tahdon näyttää todeksi väittämiseni. (Hän menee vasempaan oveen ja huutaa ulkoonpäin:) Herra Farren, silmänräpäykseksi vaan!
FARREN (tulee vasemmalta.)
JOHN (Jatkaen, näyttää sormella Farren'ia:) Tämä herra on teille velka-seteliä vastaan lainannut 500 taaleria. Te olette 15 päivänä Syyskuuta maksaneet pois velastanne 250 taaleria. — Ne rahat olitte te varastaneet isältänne; Ne varastetuista 300 jääneet 50 taaleria olette kevytmielisten ystävänne kanssa tuhlanneet sampanjaan! Muistakaa, se oli samana aamuna, kuin minä, paeten katu poikien edestä, tulin erääsen viini-ravintolaan, jossa te olitte teidän irstaiden ystävänne kanssa; se oli samana aamuna, kuin te minua, huonon nuttuni tähden, näytitte yhteisestä paikasta ovelle. — — Tässä ovat todistukset! (Ottaa esiin tukun paperirahoja eräästä taskukirjasta.)