KAARLE (hyysähtää.)
JOHN. Minä olen tämän kunnon-miehen (näyttää sormella Ernstiä,) tämän ahkeran työmiehen ottanut pojakseni, hän on poikani! Joka syytös hänen kunniata vastaan koskee minuunkin — ja minä kysyn teiltä nyt: tahdotteko tunnustaa isällenne, että te olette varas? Tahdotteko kehoittaa häntä antaamaan pojalleni julkinen kunnian-selitys, niin tahdon unhottaa mitä te ja isänne olette tehneet hänelle. — (Hetken ääneti:) Ell'ette te sitä tahdo, niin jätän teidät jonkun tunnin perästä oikeudelle. — (Hetken ääneti:) Valitsekaa pian, sillä minulla on vähän aikaa teille! —
KAARLE. Herrani! — (Hetken ääneti, päättävästi:) En! — Minä en ole varas!
JOHN. Niin tahdon minä sen teille ja maailmalle todeksi näyttää. — Jättäkää taloni! — Te olette ajaneet minua eräästä huoneesta, koska minulla oli huono nuttu — mutta minä viskautan sinut talostani, koska kovan, muotin mukaisen nuttusi alla sykkii riiviön sydän!
KAARLE (Syöksee vihaisesti katsoen Ernstiin ja Farreniin perä-oven kautta ulos.)
JOHN (Ojentaen kätensä Ernstille sanoen:) Jaa, poikani, sinä olet puhdistettava. — Herra Farren, ovatko vaunut valmiit?
FARREN. Ovat, herra!
JOHN (Ernstille) Tule siis! Sinun pitää toimittaman minulle pieni asia.
(Kaikki kolme pois.)
Muutos. (Huone sama kuin ensimäisen näytöksen alussa.)
10:s Kohtaus.