MAHLOW (Nostaessaan kepin:) Silmistäni pahan-ilkinen tyttö!
ERNST (Tarttuen Emilian käteen ja joutuisasti vetäen häntä sivulle, niin että hän itse taas tulee isän ja tyttären välille:) Älkää edemmäksi, herra! Älkää solvaisko tätä enkelin puhdasta olentoa! — Hän on morsiameni!
MAHLOW. Tyttäreni työmiehen morsian?!
ERNST. Ja jos Jumala tahtoo, aikanaan työmiehen vaimo! Anna minulle kätesi, Emilia, minä tahton varjella sinua! Se on likainen, tämä käsi, likainen työstä, joka teki isäsi rikkaaksi mieheksi! — Mutta se on sinua varjeleva jokaista solvausta vastaan, ja myöskin isäsi sokeata vimmaa vastaan!
MAHLOW. Pitääkö minun hylkäämän sinua, pahanilkinen lapsi?!
ERNST. Niin, hyljäätkää lapsenne — ja työmiehen likaiset kädet ovat varjelevat häntä ja ilolla kallioiden ja tappuroiden yli kantavat vaikka paarille asti!
MAHLOW. Tuomas! Vie tyttäreni tästä pois!
TUOMAS (Emilialle, ojentaen hänelle kätensä:) Mamselli, seuratkaatte minua — tulkaatte huoneesenne!
EMILIA (Silmäillen Ernestia, menee Tuomaan kanssa oikean oven kautta pois.)
6:s Kohtaus.