EMILIA. Jokaista työtä seuraa siunaus!
(Mahlow ja Kaarle, edellinen puettuna lähteäkseen ulos, keppi kädessä, tulevat vasemmalta ja jäävät seisomaan oven luona. Tuomas astui samassa perä-ovesta ja sai von Mahlowilta viittauksen olemaan hiljaa. Tuomas jääpi kädet ristissä perässä oven luona seisomaan.)
ERNST. Mutta nyt tahdon kaksinkertaisesti tehdä työtä, sillä se tarkoittaapi saavuttaa kohtaa, joka tekee minua onnellisimmaksi ihmiseksi. Minä tahdon tehdä työtä, ahkeroida! kunnes minä koko ihmiskunnan edessä voin vaipua avattuun syliisi, sinua vapaasti ja maailman nauramatta voin puristaa rintaani vastaan! — (Syleillen Emilian, jonka pää nojautui hänen rintaa vastaan; panee Ernst kätensä Emilian pään päälle, ja lausuu, katsoessaan ylöspäin:) Herra, anna minulle voima ja terveys työhön! Amen!
EMILIA. Amen!
5:s Kohtaus.
Mahlow. Kaarle, Emilia. Ernst. Tuomas.
MAHLOW (Syöksessään itsensä eteen:) Tuomas! huuta väkeni, että he viskaavat tämän hävyttömän ovesta ulos!
EMILIA. Isäni! |
| Yht'aikaa, juostessaan erillensä.
ERNST. Mitä se oli! |
MAHLOW. Hävytöin nuorukainen, kuinka sinä rohkenet likaisilla käsilläsi koskea lastani? Kuinka voit juleta nostaa silmäsi herrasi tyttäreen?
EMILIA (Astuessaan väliin:) Antakaa anteeksi, isäni — ei hän. —