Vähä oli muinoin poikasia,
Vähin neitoja pojille.
(Päivanmaalla nimittäin)
Mies se silloin naistaan koski,
Yhteen vuodatit verensä.
Äiti saamansa imetti.
Pesi, syötti kallihinsa.
Se kun oli käynyt kätkyestä,
Oli saanut kantajaltaan
Suonet jäntevät, sukevat;
Kantaja oli mieltä luonut 10.
Muinaiskansaan Kalevaisten.
Sana saattoi, tavu tiesi:
Tuollapuolen pohjantähden,
Kuun ja päivän länsipuolla,
Kivet on kultaiset, hopeiset,
Liesikivet, verkon kivet;
Kulta kiiltää, hopia hohtaa,
Kalliot kuvautuu meressä,
Päivä, kuu ja tähdet kiiltää,
Loistaa välkkyen vedessä. 20.
Päivän poika purtensa päästää.
Ottaa uskonsa valitut.
Tuuli purjeisin puhuvi,
Vedenhenki venhosehen
Aallot työntävät uroita,
Perämies melassa vääntää;
Itä purtta tuuvittavi,
Siistävi sivutse kuusta,
Päivän paistavan sivutse.
Pienet on jo kuu ja päivä, 30.
Pienemmät kun pohjantähti;
Pohjantähti suurennunna
Suuremmaksi aurinkoa,
Punestavi, häikäisevi.
Ajastaikoja ajelit,
Viimein aalloista avautui,
Hiitten ranta rapsahutti.
Siellä Hiiden nuori neito,
Sokko-ukon neulojatar,
Pesi valkian valossa, 40.
Lyöpi, kolkkii vaattehia
Visutellen, valutellen.
Somistellen sievisteli
Kipeiksi rintojansa,
Siirti silmänsä välehen,
Käänsi päälle Päivän pojan:
"Mistäs tulet, mitä etsit,
Tuonenko pöytää, Päivän poika,
Isoseni himoherkku,
Itseni imupalanen, 50.
Vaivanpalke veljieni
Lankojeni atriainen?"
Päivän poika:
"Sarakka on mulle saanut
Lujat suonet, vahvat voimat
Isästäni, äitistäni,
Maidossa Uksakka mulle
Mieltä päähäni valutti.
Asetusta myöskin etsin,
Vihan, raivon vielidytintä. 60.
Elin-, kuolinkumppalia,
Onnessani ohjausta,
Vastuksissa varjelusta,
Vaivan, tuskan vaimennusta,
Syöjää metsän veden viljan,
Ilman toisen tuntiaista,
Jälkisuvun jättäjaistä."
Hiiden neiti:
"Kaikki vierähtää vereni,
Nousee neitinen poveni, 70.
Muuksi muuttuu mieliraukka.
Yhdistäkämme veremme,
Mielemme ja sydämemme,
Ilojen ja huolten päivät,
Sinä, vesa vieraan äitin!
Isälleni armahalle
Haastan mieleni, haluni,
Haikein kyynelin mä huudan
Emon mullan, tuohten päällä."
(Kysyy isältänsä. Sokia ukko ei suostu
kosijaan ilman koettamattansa ja miettien
hänet syödä sanoo ylönkatseisesti:)
"Käypä koita. Päivän poika, 80.
Lujain suonten sormikoukut;
Käsin, kourin koittakamme,
Kumman on sormet suonevammat,
Kumman kynnet kestävämmät!"
(Neito työntää sokealle ukolle rautaisen
ankkurikoukun käteen ja pitää itse
toisesta päästä.)
Hiisi:
"Kylläpä tuntuvi kovalta
Päivän pojan sormisuonet,
Kourakoukut Päivöläisen."
(Neiden neuvosta Päivän poika tarjoo
ukolle kihlajaislahjoiksi:)
Rasvatynnyrin simaksi,
Tervatynnyrin hapoksi, 90.
Umpisorkan suurukseksi.