Vanha lappalainen arvelee:
"Kaikkipa luojasta tietääkin!" 20
Stalu:
"Niin, niin, jopa se alkaa sulaa."
Kukkulan takana kaataa hän
Puun kaukaloksi,
Kaataa puun, karsii, veistää, vuolee,
Kovertaa siitä kaukalon (poššun) taka-oven vieressä.
Sanoo vanhemmalle pojalle:
Poika kulta, tuopas kirves (kodasta).
Vanha lappalainen tempaa kirveen.
Nuorempi stalu:
"Isä, jo vilkahti, jo se liikahti.
Jo se kirveen tempasi!"
Stalu iloitsee, laulaa ja jyristää. 30
Ei kuule mitään, ei näe mitään, ei tiedä mitään.
Vanha lappalainen
Iskee (vanhempaa poikaa) päähän, lyöpi kuoliaksi.
Stalu
Oudoksuu viipymistä, laulelee odotellen.
Hän sanoo nuoremmalle pojalle:
"Tuo mulle kirves, joudu, joudu!"
Vanha lappalainen
Hakkasi tältäkin pääkallon halki,
Avasi aivot,
Laski henkikurkun äänen kätki.
Stalu (sen kuulee):
"Kaikissa nurkissa he nuhjistavat,
Kääntelevät päätään, vääntelävät silmiään. 40
Itse mun täytyy kirves noutaa."
Vanha lappalainen
Väijyy häntä varovasti, kirves kädessä,
esi- ja taka-oven välillä.
Väijyy ja juoksee edestakaisin.
Hän iskee iskun hirmun päähän.
Halkaisee leveän otsan.
Repäisee pois silmät ja nenän,
Vuodattaa ihmis-syöjän veret,
Hurme ilkeä punasi jalan jäljet.